torstai 25. heinäkuuta 2013

Kukkia, ei sidontaa

Rakastan kukkia. Oma puutarha on enemmän sellainen salainen puutarha. Salainen siksi, että se on täydellisenä vain mun omassa päässäni. Pihan pohjana on vanha rintamamiestalon piha ilman sen kummempia pintoja tai rakennelmia. Sitä olemme pikku hiljaa parannelleet, mutta jotenkin vanhan talon kanssa ei piha ole vieläkään noussut remonttilistan päällimmäiseksi. Salaojistus on sentään tehty päärakennuksen kupeeseen, eikä autoa enää tarvitse ajaa mudakkoon keväisin ja syksyisin.

Ei pyykkitelinettä meille - tykkään vanhanaikaisesta narusta puiden välissä. 

Sattuneesta syystä en ole saanut rikkaruohoja kuriin istutuksissa, joten on vain hyväksyttävä, että vuohenputki majailee pensasaidan juurella ja että nurmi on pariin otteeseen kesässä keltainen - ensin voikukista, sitten syysmaitiaisista. Asemataistelua tämä on, mutten ole luovuttanut kuitenkaan.

Luonnossa kaikki usein kasvaa sikin sokin, mutta osaa luontokin tehdä lajipuhtaita istutuksia - ne syntyvät sinne, missä olosuhteet ovat juuri täydelliset jollekin tietylle kasville. Olen omallakin pihalla antanut jonkun kasvin olla, toivoen luonnonmukaista pihaa, mutta luonnonmukaisen ja puutarhanomaisen rajanveto on vaikeaa: mitä poistaa, minkä antaa olla?

Luonnon oma kasvusto Vesijärven rannassa.

Yksi luonnonkasvisuosikkini on niittyhumala. Se kasvaa niilläkin paikoilla, joissa nurmi ei menesty liian kuivuuden tai kulutuksen takia. Lisäksi kimalaiset rakastavat sitä. Olen säästänyt niittyhumalaa joidenkin kukkapenkkien laitamilla, mutta sillä on paha taipumus vallata alaa. Ja onko se sitten niin, että jos joku kasvi on liian helppo kasvattaa - viihtyy ja leviää suorastaan itsestään - se on sitten rikkaruoho. :D Niittyhumala on kaunis kukkivana, mutta tämä heinäkuun pähkylävaihekin on minusta kiva.

Niittyhumalaa kukkapenkin laidalla
Niittyhumala kukassa. Kuva: Wikipedia

Pihassamme on vanhaa perua runsaat penkit suopayrttiä ja harmaamalvikkia. Suopayrtin huomasin ensimmäisenä perennana pihallamme pian muuttomme jälkeen elokuussa yli kymmenen vuotta sitten - ihmettelin muutamana iltana, mikä tuoksuu niin voimakkaasti puutarhassamme. Suopayrtin juuressa on saponiineja ja sen nimi viittaakin vanhaan hyötykäyttöön saippuana. Pitäisikin joskus kokeilla oman saippuan tekoa. Lisää suopayrtistä ja harmaamalvikista Luontoportin sivuilla.

Suopayrtti tuoksuu huumaavasti illansuussa.

Harmaamalvikin kanssa piti tehdä vähän lajitunnistusta. Luulin pitkään tätä pihamme pinkkiä kaunotarta myskimalvaksi.

Myskimalva vai harmaamalvikki - ulkoverhiön lehdistä se selviää. Tämä on harmaamalvikki.

Luonnonomaista puutarhaa ajatellen olen aikoinaan ostanut yhden taimen piikkiputkea. Sehän näyttää melkein ohdakkeelta ja on siis kuin kotonaan meidän rennolla pihallamme. Rento on tässä tapauksessa eufemismi 'laiminlyödylle'.



Helppoa kuin heinänteko - tai siis puutarhassa heinät ovat helppo vaihtoehto. Täytyy vain välttää sellaisia lajeja, jotka valtaavat koko penkin itselleen. Jos kasvin myyntiesitteessä lukee "voimakaskasvuinen", se on penkin yksinvaltias kunkku! En enää muista, mitä lajia havujen vierellä kasvava heinä on, mutta se on osoittautunut hyvätapaiseksi kasvultaan.

Jaahas, kuvatarkkuudessa on parantamisen varaa.

Kimalaisille herkkuja.

Omalla pihallamme ei ole täysikasvuista tammea, mutta tammen taimia kasvaa silti kaikkialla. Syynä ovat dementikko-oravat ruokakätköineen.

Keväällä ne terhokätköt sitten paljastuvat. 


Pohja vuotaa, pitäisi tinata.

Nautitaan kesästä!

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, mielenkiintoista pohdiskelua ja paljon tietoa! Nuo teidän kukkaset taitaa olla erikoisempia vai onko ne niin perinteisiä, ettei niitä meinaa enää ollakaan? Ja jos tuota sankoa ei voi enää käyttää kasteluun, niin siitä tulisi vallan hieno istutusastia!:)

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla perinneosastoa ainakin osittain nuo pihamme kasvit. Mutta kyllä ainakin harmaamalvikkia saa puutarhakaupoista taas. Siinäkin mielessä kannusta voisi tehdä istutusastian, että se on raskaanpuoleinen vedenkuljetin.

    VastaaPoista