torstai 18. heinäkuuta 2013

Pedon merkit pöydälläni

Pöydälläni on kipsivalos Bruno-karhun tassunjäljestä Grainaun kylästä, Saksasta. Sain sen aikanaan muistoksi ystävältäni, joka asuu Grainaussa. Bruno kulki Itävallan ja Saksan rajaseutujen vuoristoissa ja ihmisasutusten tuntumassa rikkoen matkallaan mehiläispesiä, syöden jokusen kanan ja repien useita lampaita. Ystäväni takapihalta löytyi Brunon jalanjälkiä, jotka hän ikuisti kipsiin. Karhu oli vuonna 2006 ensimmäinen karhuhavainto Saksassa 170 vuoteen. Suomalaisille metsämiehille koirineen seurasi Bruno-jahdista karvas tappio, sillä he eivät onnistuneet saamaan karhua elävänä kiinni pariviikkoisella jäljestysretkellään. Lopulta kiinniottoaikeista piti luopua ja Bruno ammuttiin. Lisää Brunosta tuolla ja tuolla (saksaksi).

Brunon tassunjälki ikuistettuna kipsiin.
Hainhampaan painauma oikeanpuoleisen kimpaleen vasemmassa reunassa.

Toinen pedon jälki on kalkkikiveen jäänyt hain hampaan painauma. Olimme kesällä 2011 Tanskassa Furin saarella ja kävimme turisteille tarkoitetulla fossiilien kaivausretkellä. Saaren liuskekerrostumat ovat entistä merenpohjaa ja kaivettaessa savisia kerrostumia vastaan tulee useimmiten "kalan kakkaa" eli ruotopalojen pilvimäisiä ryöpsähdyksiä. Joskus löytyy kuitenkin jopa kokonaisia kalanruotofossiilejakin. Kaivettava materiaali oli lähinnä sitkeää savea, joka lohkeaa ihan ruokaveitsellä avolouhoksen reunamasta.

Palastelimme innoissamme savea ja löysimme paljonkin "fiskeskit". Viimein halkaisin palan, josta paljastui kolo sisällään jotain ruskeaa, kuin siemen. Se putosi kolosta kämmenelleni ja harmikseni oppaamme jauhoi sen kämmenellään rikki yrittäessään selvittää, mistä on kyse. Kun syvennykseen katsoo suurennuslaitteella, saattaa erottaa hain hampaan reunan rosot. Minä onnistuin myös löytämään useissa paloissa olevan n. 20 senttiä pitkän kalanruodon. Kaivoin sen innokkaan oppaamme avustamana esiin ja veimme saaren fossiilimuseoon, jossa saimme tavata professorin, jonka pöydällä oli useitakin keskeneräisiä fossiiliprojekteja. Professorin pikaisen tunnistuksen perusteella löytämämme kala on "ulk", eli simppu. Jätimme löytömme professorille. Siinäpä hänelle palapeli.

"Ulkin" selkäranka ja ruotoja.

Oikeassa reunassa erottuu evä.

Tällaisesta seinämästä voi alkaa kaivella fossiileja.
Eri väriset raidat ovat eri kerrostumia. mitä syvemmällä, sen vanhempia.

Lopuksi tietenkin kahvipaikkavinkki! Furin saarella oli todella vaikeaa löytää hyvää kahvipaikkaa, mutta fossiiliretkemme päätteeksi eksyimme ihan sattumalta "På herrens mark"-kahvilaan. Terassilta oli upea näkymä saaren niittyjen yli ja täytetyt letut veivät kielen mennessään! Tarpeen tullen tuolla voisi yöpyäkin B&B-henkisesti.

Teksti ei ole englantia ;)


Kahvilan pitäjät asuivat samassa rakennuksessa ja heidän puutarhaansa sai käydä katselemassa.
Japanilaista tunnelmaa.

Saaren rannoilta löytyneitä kolokiviä. 

2 kommenttia:

  1. Enpä tiennytkään, että sulla on tuollainen kipsiaarre! Ihania tarinoita, ja Tanskaan..sinne on tehnyt mieli jo monta vuotta, eikä noi sun jutut ja kuvat yhtään vähennä matkakuumetta. :)

    VastaaPoista
  2. Tanska on ihana, mutta kallis. Laitan toiste lisää kuvia ja väännän veistä haavassa ;)

    VastaaPoista