maanantai 5. elokuuta 2013

Unohdettuja elämiä kirppiksellä

Jotenkin tulee haikea mieli, kun löytää vanhoja valokuvia tai muita henkilöäkohtaisia esineitä kirpputorilta. Ovatko nämä ihmiset kokonaan unohtuneet, kun heidän kuvansa on voitu hylätä myyntiin. Vai tietävätkö jälkipolvet? Onko tehty könttäsiivoussopimus edesmenneiden isovanhempien omaisuudesta ja valokuvat ovat menneet siinä samassa.

Ostin kirpparilta valokuvakehyksiä, joissa oli hienot kuperat lasit. Mukana tuli valokuvia ja nyt en oikein tiedä, mitä tehdä niillle. Tuntuu rikolliselta heittää niitä pois.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyy jännästi myös miehen varjo. Oikeanpuoleisessa sama mies myöhemmin.

Aiemmin keväällä selailin kirppiksellä nahkakantista muistikirjaa, joka osoittautui jonkun päiväkirjaksi. Koska kirjan alku oli täynnä henkilökohtaisia kirjoituksia, en voinut sitä ostaa. Luin kuitenkin muutaman pätkän ja otin pari valokuvaa. Kirja oli jonkun isoäidin kirjoittama ja osoitettu pojanpojalle. Kirjassa oli kuvia ja muistoja yhteisistä puuhista ja rakkauden ilmauksia. Miten surullista, että kirja oli päätynyt kirpputorille, eikä jälkipolvien kalleimmaksi aarteeksi.

Taitaa olla pääsiäisen tienoilla tehty piirustus.

Hajanaisia ajatuksia isoäidin lapsuudesta ja elämästä
sekä lapsenlapsen omasta elämästä.

Rakkaita sanoja pojanpojalle.
Tässä yksi toive omille lapsilleni. Älkää antako minun henkilökohtaisten kirjeiden, kuvien tai päiväkirjojen joutua kirpputoreille ja -turuille. Kiitos jo etukäteen!


3 kommenttia:

  1. No, huh huh! Oikeesti! Tuskin on isoäiti kirjoittanut päiväkirjaa lapsenlapselleen, jotta se yhtenä päivänä olisi kirpparilla myynnissä. Päiväkirjat on pulmallisia! Mullakin on varastossa omia teinivuosilta. Ei raaski hävittää, ei kehtaa itsekään lukea, eikä varsinkaan toivo kenenkään muun niitä lukevan..Ongelmajätettä?
    Valokuvissa joskus voi olla, ettei kukaan enää tiedä, keitä kuvissa olevat ihmiset ovat. Tässä tapauksessa tuskin...Meidän perheen kuvat on teettämättä viimeiseltä kymmeneltä vuodelta! Milloinkohan ehtisi?:O Sittenhän ne pitäisi laittaa albumeihin ja kirjoittaa kuvien alle. Hirveä homma!

    VastaaPoista
  2. :D Ei kehtaa itsekään lukea, tunnustan tuon täysin. Mekään ei olla juuri kuvia teetetty. Sieltä ne saa koneelta pyörimään vaikka telkkariin, jos haluaa jollekulle näyttää. Mistä tuli mieleeni ensitapaamiseni appeni kanssa: istuimme toista tuntia ihailemassa apen matkavideota Garda-järveltä. Pakko tunnustaa, että alkoi vähän puuduttaa.

    VastaaPoista