sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Lapiointi piristää

Pitkälle iltapäivään oli ihan plääh-olo. Mitään ei olisi huvittanut alkaa tehdä. Viimein viideltä sain väännettyä itseni ulos. Loput kärhöt piti saada maahan, samoin leijonankita. Lapioin kompostista pari kottikärryllistä hyvää lehtimultaa (meidän ja naapurin vaahteranlehdistä kompostoitunutta) ja kaivoin taas isot ja syvät kuopat. Yksi kärhö päätyi vaahteran juurelle. En tiedä, onko se sille paras paikka, vai kilpaileeko vaahtera kärhön kanssa vedestä ja ravinteista. No, tulevaisuus näyttää. Sain maahan myös aiemmin ostamani viisi pakettia isoja valkoisia narsisseja. Tulppaaneja en nykyään juuri raaski laittaa, sillä myyrät vievät ne mennessään. Sisälle tulin kahden ja puolen tunnin hikiuurastuksen jälkeen rentona ja tyytyväisenä.

Lapioterapiaa - suosittelen!







2 kommenttia:

  1. Puutarhaterapia on yksi parhaista terapiamuodoista. Se on vähän kuin liikunta: Alkaminen on usein tuskallista, mutta kun on saanut ryhdyttyä toimeen, voi ihmetellä, miksi se alkaminen on niin vaikeaa.:)

    VastaaPoista
  2. Hyvä vertaus. Ja samoin kuin pitkästä liikkumattomasta kaudesta, näkyy puutarhurin pitämä tauko tursuamisena (rikkaruohojen)...

    VastaaPoista