lauantai 28. syyskuuta 2013

Mustankallion tunneli

Kun lähtee kävellen nousemaan Paavolan päästä Mustankallion tunneliin, huomaa nopeasti, miten pitkältä tuntuu rakennusaikanaan Suomen pisin liikennetunneli. Se on 440 metriä pitkä ja valmistunut vuonna 1965. Se on erikoisen tuntuinen äänimaailma jalankulkijalle, sillä autojen äänet kimpoilevat tunnelin seinämistä ja saavat korvat humisemaan.

Mustankallion tunnelin suu kaupungilta päin tultaessa.

Tunnelia on käytetty ja käytetään muuhunkin kuin yhdistämään Kivimaan kaupunginosa Paavolaan. Tunnelin seinämässä olevasta ovesta aukeaa pääsy väestönsuojan (suojatilat 1500 hengelle) urheilutiloihin, jossa voi harrastaa perinteisempien lajien ohella myös parkouria. En ole päässyt kokeilemaan liikuntatiloja itse, mutta olen viettänyt yhden kesäisen illan toisesta päästä suljetussa tunnelissa nauttien Lahden Urkuviikkojen esityksistä, joita järjestettiin tunnelissa 1996-2000 välisenä aikana. On tunnelissa käyty oikeuttakin vuonna 2000 (mtv3.fi).

Vanhoissa Lahti-valokuvissa näkyy Mustankallionmäen syrjässä sijainnut lähes 50 m korkea haulitorni. Haulien valmistuksesta lainaan Pispalan moreeni ry:n sivuja:
Haulimestari kiipesi torniin neljän aikaan aamulla tulia virittelemään. Kylminä aamuina padan lämpiäminen kesti kolmekin tuntia. Pataan mahtui kerralla 400 kiloa lyijyä. Se hinattiin harkkoina ylös valuverstaaseen. Hauliputken päällä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy putosi alas pisartuen halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nosteltiin seulan päälle käsikauhalla. Haulit pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan putkea alas. Lopullisen jäähtymisen varmisti alla oleva vesiastia. Haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, muotovialliset poistettiin ja lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Naiset ompelivat pellavakankaasta pusseja, jotka täytettiin punnituilla hauleilla.
Lahdessa Haulitorniin pääsi puusiltaa pitkin Metelinmäen (Mustanmäen) huipulle, valurin asuntoon. Mäenpäällistä rakennusta, puusiltaa ja tornia ei enää ole, mutta itse tehdasrakennuksessa mäen juurella on nykyään yksityisasunto.

Kuvan lähde

Kuvan lähde

Minun piti fillaroida tänään ihan erikseen etsimään se tehdasrakennus, ikään kuin omana pikku Lahti-historiaretkenäni. Se on hieno punatiilirakennus, mutta yllättävän pienen tuntuinen vanhaan kuvaan verrattuna, sillä rakennusta ympäröivät suuret puut. Historiaretkistä puheen ollen - pitäisikin lähteä ensi kesänä jollekin monista Lahdessa tarjolla olevista historiakävelyistä kuulemaan lisää Lahti-historiaa. Mustanmäen hautausmaalle on esimerkiksi tarjolla oma kierroksensa. Siinäpä ilmainen kesäpuuhavinkki, jota voi soveltaa useimmille paikkakunnille. Oman asuinpaikkansa nähtävyyksiin ja historiaan tulee helposti tutustuttua ihan liian vähän.






2 kommenttia:

  1. Oi voi! Mä olen tota taloa ihaillut monet kerrat viedessäni poikia futisharkkoihin! Luulin sitä uudisrakennukseksi, ja kotonakin olen tainnut sen ihanuudesta paasata! Ja, että sillä on tuollainen historia. Se on minusta hiukan englantilaistyylinen ulkoasultaan, ja sijainniltaa aivan loistava. Vaikka en ole sisällä koskaan käynyt, luulen, että voisin muuttaa tuohon taloon ihan heti!:) Kiitos näistä tiedoista ja postauksesta!:D

    VastaaPoista
  2. Minustakin hieno rakennus! Jos en saisi vanhaa koulua tai asemaa, voisin ottaa kyllä sellaisen vanhan tehdasrakennuksen myös. Aah, *kuivaan kuolaa*. Otin kuvankin talosta, mutta en julkaise sitä täällä, kun se tuntuisi yksityisyyden rikkomiselta.

    VastaaPoista