lauantai 21. syyskuuta 2013

Rakkaudesta kirjoihin

Nuorena luin todella paljon. Ahmimisvaiheessa kirja päivässä, parhaassa kaksi. Laadusta ei ehkä niin taetta, mutta joukkoon mahtui kyllä teinikirjojen lisäksi klassikoitakin. Olen oppinut jo kotoa arvostamaan kirjoja. Niitä pitää käsitellä kauniisti, puhtain käsin, esimerkiksi sivun kulmaa ei saa taittaa kirjanmerkiksi. Kerran hankitusta kirjasta ei myöskään luovuta. Ja jos kirjan aloittaa, se pitää lukea loppuun.

Ajan mittaan ongelmaksi syntyy tietenkin säilytys. Jos ei milloinkaan ole luopunut yhdestäkään kirjasta, pitäisi asua talossa, johon mahtuu erillinen kirjastohuone. Meillä ei sellaista ole ja parinkin remontin tieltä olen pakkaillut kirjoja laatikoihin pois. Olen siis alkanut liennytellä jyrkkiä sääntöjäni. Mitkä kirjat sitten saavat lähteä? Olen luopunut halvoista hankinnoista, esimerkiksi pokkareista, jotka luetaan vain kerran. Toinen kategoria ovat ahdistavat kirjat. Tämä on tosin vaikea. Esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistus oli osin erittäinkin ahdistava, mutta koin, että ahdistavuudelle oli perusteensa tarinan kannalta, joten en missään nimessä luopuisi kirjasta. Toisenlaisen kohtalon sai sen sijaan eräskin kirja, jossa oli ahdistusmässäilyä, inhorealismia ja ontuva tyyli. Jääköön kirjan nimi tässä sanomatta.

Mietin kirjojen poistotekniikoita. Jos on aina arvostanut kirjoja, on vaikeaa heittää huonoakaan kirjaa vain (paperi- ja energia-) roskikseen. Hiljattain törmäsin askartelumuotoon, jossa muunnetaan kirja joksikin muuksi. Haulla "altered books" löytää huikeita teoksia, jotka on tehty kirjoista.

Robfos, Flickr CC by 2.0 

Ongelmaksi muodostuu vain se, että usein kauniit teokset syntyvät kauniista kirjoista, joita on sääli tuhota teoksen vuoksi. Ja siitä ällökirjasta, joka joutaisi silputtavaksi, en edes haluaisi tehdä mitään.

Olen itsekin tuhonnut askartelemalla yhden kirjan; ja kirja oli kauniskin vielä. Hankin varta vasten vanhojen kirjojen poistosta hienon vanhan lastenkirjan ja leikkasin sen kanteen aukon ja käytin sitä valokuvakehyksenä. Toista en kuitenkaan tekisi niin hienosta kirjasta, ellei sitten itse kirjasta puuttuisi sivuja, jolloin se mielestäni ei enää palvele kirjana.

4 kommenttia:

  1. Puhut asiaa!:) Juuri samoja mietteitä kirjoista. Kirjahamsteri, joka minusta tuli jo aika pienenä, on alkanut miettiä kirjahyllyn karsimista, vaikka meiltä se "kirjastohuone" löytyykin, niin ei riittävän isoa. Täytyy vielä kypsytellä vähän aikaa, mutta jos ottaisi tavoitteeksi siivota kirjahyllyt ennen joulua...
    Ja upea tuo kirja-askartelu kuvassa!

    VastaaPoista
  2. Yksi hyvä tapa päästä kirjasta tuhoamatta sitä on antaa se eteenpäin luettavaksi. Varsinkin hyvä kirja ansaitsee ilahduttaa muitakin. Minun kirjani kulkevat useimmiten myös äidilleni ja sisarille luettaviksi. Jos koen, että joku tietty kirja sopisi jollekin tietylle ystävälleni, annan sen hänelle. Se on vähän kuin kirjavinkkausta. Tällä tavalla olen saanut itsekin hyviä kirjavinkkejä.

    VastaaPoista
  3. Hyvä idea Ute! Tuo töihin tarjolle niitä, mitä luulisit luettavan. Eiks se olis sitä KeKe'ä?

    VastaaPoista
  4. Hei joo! KeKe-kirjahylly! Tuo tai ota, älä palauta! :D

    VastaaPoista