lauantai 28. syyskuuta 2013

Tv-ohjelmien siivittämänä takaisin lapsuuteen ja nuoruuteen 1970-80 -luvuille

Ei ollut kuin kaksi tv-kanavaa, ja nekin harvat ohjelmat, joita lapsena sopi katsoa, katsottiin musta-valkoisena. Väri-televisioitakin kai jollakin jo oli, mutta ei meidän kotona pitkiin aikoihin. Mitään ei voinut tallentaa, joten ohjelmatietoja seurattiin tarkasti etukäteen ja jopa alleviivattiin joku, mitä ei saanut unohtaa katsoa. Ohjelmien väliin kuuluivat tietenkin tyylikkäät kuuluttajat, jotka kuuluttivat tulevan ohjelman (alkujaan kaksikielisesti). Tuolta voi käydä katsomassa tv-kakkosen Tiia Hasan (mun kaikkien aikojen lempparijuontajan!) viimeisen juonnon helmikuulta 2012. Illalla viimeisen ohjelman tultua näytettiin Yleisradion joutsenlogo tuttuine musiikkeineen. Ei tullut ohjelmaa läpi vuorokauden. Alla mainoksia 1970-luvulta. Ja nehän nähtiin niissä mtv:n osuuksissa ylen kanavilla, ennen kuin mtv sai oman kanavansa.




Mitä katsottiin? Ala-asteella piti rientää äkkiä koulusta kotiin katsomaan alkuiltapäivän Mustaa oria ja Lassieta. Kotimaiset lastenohjelmat olivat aika kotikutoisia, vahvasti opettavaisia, mutta liikuttavia. Niin kuin vaikka Aikapoika ja mono (1979), Villahousupakko vuodelta (1977) tai Läskilinssi (1976-77). Kössi Kengurua ja Käytöskukkia katsottiin joskus koulussakin.


Muita mieleen nousevia ovat ihana Kylli-täti, jonka taitoa piirtää ihailin, Taikuri SavinenLasse Pöystin iltasadutNukkumatti - yritimme arvailla etukäteen, millä kulkuneuvolla Nukkumatti tuleekaan tänään. Nukkumatti-laulun osaan ulkoa vieläkin. Samoin osaan laulaa Nalle Luppakorvan tunnuslaulun: Heipä hei! Hyvää iltaa! Luppakorva seikkailee taas... Valistuspätkä Meille tulee vauva oli minulle aikanaan ajankohtainen, sillä meilläkin odoteltiin pikkusisarusta. Mieleenpainuva oli myös haastattelupätkä lasten toiveammateista. Tulikohan siitä yhdestä tytöstä "lääkärihoitaja" ja pääsikö se poika "lakasemaan lakasinkoneella"? Enemmän huoh-osastoa olivat opettavainen Noppa, Heikkopeikko ja 70-luvun seksivalistusohjelmat, joita oli ihan pienillekin. Tietoiskut olivat joskus pelottaviakin. Ne alkoivat terävällä sormien napsautuksella, kuten tämä, jossa varoiteltiin pilaamasta lapsen joulua alkoholin käytöllä.

Opetusohjelmista muistan lämmöllä englanninkurssia "Hello, Hello, Hello". Where´s the cat? - The cat´s in the moon. Where´s the moon? The moon´s in the house. Myöhemmin Neil Hardwick on selittänyt virheellistä "in the moon" -ilmaisua Länsiväylän haastattelussa: "Kieltenopettajien toimitus pakotti käyttämään vain in-prepositiota, koska heidän mielestään lapsia ei saanut hämmentää kahdella prepositiolla. Koko ohjelmassa sai käyttää vain 20 sanaa." Hehe, aikansa pedagogiikkaa. Mitähän se toimitus sanoisi nykyisestä kieltenopetuksesta?

Hieman tosi-tv:tä oli Géza Szilvayn ihana Viuluviikarit-sarjassa. Siinä lapset lähtivät "Musiikkimaahan" ja viulun kielet (lintu-, äiti-, isä- ja karhukieli) tulivat tutuiksi. Olisin niin halunnut oppia soittamaan viulua, aivan kuin ne onnekkaat Gézan oppilaat televisiossa.

Aikuisten ohjelmista sai katsoa valikoidusti jotain. Olen katsellut muun muassa Rintamäkeläisiä ja Tankki täyteen -sarjaa. Myrskyluodon Maija -sarja katsottiin läpi, eläytyen ja itkienkin. Myrskyluodon Maijan musiikki nostaa vahvoja tunteita edelleen mieleen.



 Angélique-elokuvia emme olisi saaneet katsoa, mutta näimme siskon kanssa salaa pätkiä, kun vanhemmilta silmä vältti. Sieltä opin ranskaakin: "Angelika" oli usein pulassa ja eräässäkin osassa sidottuna jonnekin huusi "Laissez-moi! Laissez-moi!"

Varsinaisen ohjelman keskeytyminen teknisiin ongelmiin oli melko tavallista ja lapsista suorastaan toivottua, sillä jos tauko venyi pidemmäksi, näytettiin Vaaleanpunainen pantteri tai viivaukko (Linus linjalla).



Mitä suuria uutisia tai mediasensaatioiksi luokiteltavia asioita jäi mieleen? Omanlaisensa sensaatio oli 1974 Uri Geller, joka taivutteli lusikoita poikki ja korjasi "ajatuksen voimalla" rikkinäisiä kelloja. Etyk on jäänyt mieleen vain sanana, jota kuulin paljon uutisista, ymmärtämättä, mistä on kyse. Surullinen uutinen oli Lapuan patruunatehtaan räjähdys 1976 (40 ihmistä kuoli), josta on itselle jäänyt mieleen se tunnelma, jossa aikuiset uutisia seurasivat; hiljaisen järkytyksen vallitessa. "Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen"-valitsijamiesvaalitkin muistan vuodelta 1978. Kun olin pieni oli Kekkonen synonyymi presidentille. 1979 puhutti Koijärvi-liike. Vanhempani eivät voineet ymmärtää nuoria, jotka kiinnittivät itsensä kettingein kaivinkoneeseen asiansa puolesta.

Ulla-Maija Aaltonen eli Uma puolusti eläinten ja nuorten oikeuksia ja hoiti monessa perheessä seksuaalivalistuksen kirjojensa Murkkuseksi, Ekakerta ja Uman kirja sinulle avulla. Uma kävi meidänkin yläasteellamme puhumassa. Vahvimmin vain jäi mieleeni Uman mielipide, että korvakorut ovat nuorelle sopimaton koristus, etenkin jos niitä on useampi samassa korvassa. No, minulla oli sentään vain yksi pari korviksia.

Hehe, Aikalisä-elokuvan roolihahmot kertovat jo paljon asetelmista: "Keijo Rautapää ja Urpo Mäkelä ovat iskeneet silmänsä samaan tyttöön." Täältä tullaan elämä (1980) oli monella tapaa vaikuttava jo alun oikean synnytyskohtauksen ansioista. Elokuva kuvaa tarkkisnuorten risaista elämää ja siinä nähdään Kati Outinenkin. Elokuvan yläaste olisi rakennuksena voinut olla yks yhteen omani - kolkko tasakattoinen betonitalo, pitkät, suorat käytävät ja ulkoiluun ankea asfalttipiha.

Ahdistavissa aiheissa liikuttiin ohjelmassa Kesä kartsalla, jossa lastenkotipoika pääsee biologisen äitinsä uuden perheen luokse, jossa kaikki ei tietenkään ole mallillaan - senhän tietää jo ohjelman nimestä. Toinen ahdistusohjelma oli Elämänmeno. Ruumiillista kuritusta käyttävän äidin rooli sai minut suhtautumaan nurjasti Ritva Oksaseen näyttelijänä, eli sen verran hyvin hän siis näytteli sarjassa!

Musiikkiohjelmia oli todella vähän. Nuorten musiikkia näki lähinnä Levyraadissa ehkä yhden kappaleen verran. Samalla joutui aikuismusiikkisiedätykseen, joten on sitä Mattia ja Teppoakin kuunneltu.
Onneksi joskus sentään konsertti-ohjelmiakin näytettiin. Piti katsoa Hanoi Rocks, Hassisen kone, Hurriganes ym. Parodialinjaa löytyi myös: "Kukaan ei soita enää Abbaa, hevi tulee ja hevi tappaa..." (Sleepy Sleepers ja Tiina Tiikeri). Kake Singersin "Mäntsälä mielessäin" kuuntelimme koko matkan Helsinkiin luokkaretkelle. Ja Mäntsälän kohdalla laulettiin tietysti täysillä. Radioäänistä Jake Nyman oli suosikki.



Mitä mahtaa jäädä nykynuorten mieliin? Omat lapseni varmaan muistavat lapsuudestaan ainakin Hui hai hiisin ja Syrhämän. Mitä sinä muistat?




2 kommenttia:

  1. Paljon samoja muistoja, jotka saavat hymyn huulille.:) Eivät oikein nykyajan lapset ymmärrä, miten paljon niukemmassa mediavirrassa sitä elettiin vain vähän aikaa sitten. Aika uskomattomalta se tuntuu itsestäkin.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun näitä vanhoja katselee nyt, ne tuntuvat kovin hitailta kerronnaltaan.

      Poista