torstai 3. lokakuuta 2013

Ei pöllömpi työmatka

Jalkarannan ja keskustan väliä ajava bussikuski oli ihastellut asiakkaalle, miten ihanaa hänestä on ajaa tätä reittiä, kun maisema on tämä! Siis Vesijärvi. Täytyypä siis oikein pysähtyä tarkastelemaan sitä lähempää. Seurailin tänään bussireittiä, mutta tietenkin rannempana, rantaa myötäilevällä kävelytiellä.

Myllysaaren luota. 

Valkoposkihanhikin viihtyy Vesijärven rannalla. 

Hanhet eivät pahemmin ohikulkevista työmatkalaisista hätkähtäneet. Kaupungilta päin kävelee ja pyöräilee rennon oloista porukkaa. Tällä työmatkalla sielu lepää ja työpäivä jää taa.


Lokakuun 3., mutta kesäinen tunnelma.


Vastarannalla Sibeliustalo ja Kahvila Kariranta, eli entinen puusepäntehdas ja asema.

Ehkäpä kauneimmalla paikalla sijaitsevat yleisö-wc:t ikinä.

Tuoretta graffititaidetta.

Alitan entisen rautatien penkereen ja jätän Vesijärven taakseni. Tunnelin jälkeen vasemmalla puolella aukeaa Pikkuvesijärven puisto.

Vesiurut Pikkuvesijärven puistossa

Pikkuvesijärven rannassa Vesiurut suihkuttelevat mieltä virkistävästi.

Kisapuiston eli Kisiksen  vanha portti. 

Pikku-Veskun jälkeen pidän edelleen katseeni vasemmalla, jossa aukeaa Kisapuisto. Kisapuiston vanhat portit lippukojuineen sietäisi minusta kunnostaa muistomerkeiksi olympialaisista. Lahdessa pelattiin 1952 kolme olympialaisten jalkapallo-ottelua. Poikkean vielä mukavan reitin virkistämänä Lahden historiallisen museon puistikkoon linja-autoaseman vieressä.

Emil Vikströmin Aino-patsaan (1909) suihkulähde on jo kuivana.

Lahden historiallinen museo, entinen Fellmanin Kartano.

Historiallisessa museossa on menossa Viipuri mon amour -näyttely. Täytyypä käydä katsastamassa se paremmalla aikaa. Nyt kävelen vielä torin laidalle.

Aurinko paistaa jännästi linja-autoaseman torninhuipun lasin läpi.
Taustalla Lahden maamerkki, radiomasto.


Politikko Danielson-Kalmari asui viimeiset vuodet Vääksyssä.

Kivi-Kotila ja rakennustyömaa. 

Rauhankadulla on kaikkea muuta kuin rauhallista. Puretun Puu-Kotilan tilalle nousee kivinen uudisrakennus.

Toritalon (1923) seinillä leikkii lokakuun aurinko vastapäisen talon ikkunaheijastuksina.

Bussi ohittaa minut, kun olen päässyt torin kupeeseen. Ehkä juuri se iloinen kuski on puikoissa ja hyräilee mielissään mukavasta työreitistään. Päätän raporttini täältä Lahdesta tähän.

3 kommenttia:

  1. Uskomatonta! Olen ajatellut tehdä postauksen omasta, niiin kauniista, työmatkasta ja laittaa sut vieläpä tekemään saman!:D Ehdit ensin. Pittää kattoo, että teenkö erillisen "työmatkan" viikonloppuna, että saisin rauhassa räpsiä kuvia.
    On muuten hienot kuvat sulla!:D

    VastaaPoista
  2. :D Me ollaan oltu teletappipaattisia tänään. Tässä tulee sulle haaste siis: postaa tunnelmia oman työmatkasi varrelta. Kiitos, aipounilla räpsyttelen; kuvat aina jotenkin tuntuvat minusta tuhnuisilta ja tummilta. Mutta puhelin vaan on niin kätevästi aina mukana.

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta! Pakko toteuttaa pikaisesti! Tosin sitä voisi kuvata joka päivä, on niin ihania maisemia, ja järvi on joka päivä erinäköinen.

    VastaaPoista