lauantai 23. marraskuuta 2013

Haikon kartanon valkeat rouvat




Ylioppineisuus uhkaa jo, mutta silti nautin suunnattomasti Anna Laukkarisen ja muiden Kielitivoli-kouluttajien annista Haikon kartanon koulutuksessa. Anna laittoi meidät aikuiset konkreettisesti kokeilemaan vinkkejään ja olisi ollut kiva nähdä joukkomme kilvan aukomassa käsivarsia krokotiilin kitoina tai melkein karjaisemassa tiikeriä esittäessämme. 

Annan puheenvuoro keskeytyi reippaaseen koputukseen. Joulupukkiko se siellä? arveli joku kuulijoista. Ovesta astui sisään venäjää, puolaa, turun murretta, saksaa ja monia muita kieliä puhuen taikuri  Emil Anton: vuorossa oli 20 minuuttia 20 kielellä. Ja vaikka istuimme parin metrin päässä, ei meistä kukaan keksinyt, miten kaksikymppinen päätyi sitruunan sisään. 

Koulutuksen päätteeksi hiippaili useampikin froteetakkinen valkea rouva ylisuurissa Haikko-tohveleissa etsien koulutusohjelmassa mainittua yorokobia. Allas oli pieni ja poresuuttimien aikaansaama aallokko painoi minua uidessa koko ajan kohti altaan reunaosaa edestakaisin uinutta miestä, joka ei ihan lähenemisestäni olisi välittänyt. Päätimme siis kaverini Pauskan kanssa vesijumpata altaan toisella reunalla. Pauskan vaativassa, mutta johdonmukaisessa ohjauksessa tuli piirreltyä iit ja oot altaan laitaan.

Puhtoisina ja virkistyneinä siirryimme 1913 rakennetun kartanon puolelle, Romanovien mukaan nimettyyn saliin. Romanovit ovat aikanaan olleet usein nähtyjä vieraita kartanossa. Venäjän vallankumouksen puhjettua suuriruhtinas Kiril Vladimirovitsh pakeni perheineen Haikon kartanoon. Salissa oli paljon mielenkiintoisia valokuvia, maalauksia ja muuta historiallista katsottavaa. Kartanon historiasta voi lukea lisää Haikon sivuilta, joilta selviää myös se, miten Albert Edelfelt liittyy kartanon historiaan.

Keisari Aleksanteri II


Herkullisen illallisen paras osa olivat alkupalat: hiillostettua lohipastramia, katkarapuja Skagen, paahdettua ankanrintaa ja yrteissä paahdettua karitsanpaahtopaistia.


 Ruuan jälkeen ihailimme vanhoin kalustein sisustettuja salonkeja. Alkuperäisiä Louis Sparren Iris-tehtaalle suunnittelemia visakoivuisia kalusteita löytyy Sparren mukaan nimetystä kabinetista.



Perjantain aluksi opimme tanssivalta englanninopettajalta Pia Kiviaho-Kalliolta, miten hieromalla kämmeniä yhteen saa saman piristysruiskeen kuin kupillisesta kahvia. Wonderwoman-asennon tehot täytyy ehdottomasti ottaa testaukseen myös. Testi vie vain kaksi minuuttia - sopii kiireisimmillekin meistä. Käykää katsomassa aiheesta Amy Cuddyn video.



Perjantain lounas tarjottiin juhlasalissa, joten kartano tuli tutuksi sieltäkin puolelta. Kahvin kanssa maistelimme Brunbergin tryffelisuklaita. Ja mainitsenpa nyt vielä erikseen säästääkseni teidät hukkareissulta: Kartanon lähellä sijaitsevan K-marketin valikoimiin ei kuulu MITÄÄN Brunbergin tuotteita. Ei sittenkään, vaikka ikkunassa luvattiin, että "Köpmannen fixar".



6 kommenttia:

  1. Mun matkustuskuume sen kun kasvaa, kun luen näitä sun juttuja! En oo koskaan käynyt tuolla, mutta kiva olisi. Löytyisköhän jotain koulutusta, johon voisin ilmoittautua...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan, konferenssikeskus porisee toimintaa koko ajan.

      Poista
  2. :D köpmannen kunde inte fixa denna gång, tack för sällskapet och allt annat!

    VastaaPoista
  3. Tulin tuolta Pauskan blogin kautta. Kiitos kuvista ja jutusta. Mulle tuli kyllä hillitön koti-ikävä. Ja Brunbering tryffelit on kyllä ihan parhaita. Taidanpa nyt yrittää karkottaa kahvintuskaa käsiä yhteen hieromalla :)

    VastaaPoista
  4. Kiva, että pidit. Koti-ikävä on kurjaa. Minä kaipaan eniten niitä ihmisiä siellä rapakon toisella puolella. Mutta johtuu varmaan siitä, että en ole siellä asunut.

    VastaaPoista