lauantai 2. marraskuuta 2013

Kahdeksan kuvaa kesään

Marraskuu alkoi, jouluintoilijat ovat saaneet luvan hössöttää ja lokakuun ruska on taakse jäänyt. Maailma on harmaampi, mutta ei onneksi synkän harmaa, vaan hienovaraisen vivahteikas.



Nyt tarvitaan pieniä päivänpiristyksiä. Ei välttämättä herkkuja, sillä se johtaa helposti liioitteluun. Pimeä kausi on Suomessa liian pitkä siihen. Mutta pitää tehdä jotain, jotta saa muuta ajattelemista kuin sään voivottelu. Tässä mun konsteja, teillä on varmaan omia hyväksi havaittuja piristystapoja.

  • Luen hyviä kirjoja - Viveca Stenin Sandhamnsarjan eka kirja on kohta luettu.
  • Käyn paikoissa ja tapaan ihmisiä - tänään olin messuilla.
  • Teen käsitöitä - aion vihdoin ja viimein puhkaista tämän neulontatukoksen.
  • Järjestelen jonkin hallittavan kokoisen kohteen siistiksi. Siisteydessä mieli lepää - lompakko on tarpeeksi pieni, siitä voi aina aloittaa.
  • Alan minäkin valmistella joulua, joka on iloinen ja valoinen juhla - pieniä lahjahankintoja ja korttipohdintaa. Meidän perheessä on jo vuosia tehty valokuvakortti omista kuvista. Aiemmin kortit olivat sellaisia perinteisiä "meidän lapset joulutunnelmissa", mutta nykyisellään kuva on enemmänkin kooste vuoden tapahtumista ja kattaa kuvia kaikista perheenjäsenistä.
Joten oikein siedettävää marraskuuta! Se kuluu ihan yhtä nopeasti kuin päivälleen yhtä pitkä kesäkuukin!

2 kommenttia:

  1. Oi, miten hyviä piristysruiskeita marraskuuhun! Tykkään ihan kaikista noista, ja käytänkin niitä, ja sitten kyllä taidan käyttää sitä herkutteluakin, vaikka ei todellakaan pitäisi. Mäkin aloitin yhtä käsityöjuttua Teijan myyjäisiä ajatellen, ja oikein odotin, että tänään voisin siihen heittäytyä, mutta en eilen löytänyt kaupasta hyvin tärkeää juttua työn edistymisen kannalta, joten kaikki on toistaiseksi jäissä. Käsityötarvikkeiden levittelyä joudun vähän myös rajoittamaan, kun maanantai on siivouspäivä. Odottavan aika on pitkä!

    VastaaPoista
  2. Huomasitko, että annoin sulle jo luvan jouluhössöttää! :D Kai postaat sitten kuvia valmiista työstä, jaksan tuskin odottaa. Pitäsiköhän meillekin saada sellainen ulkoinen pakko pitää paikat siistinä, kun tää sisäinen aina välillä pettää.

    VastaaPoista