maanantai 4. marraskuuta 2013

Lärjungen - oppipoika

Lahdessa vietetään tällä viikolla Svenska veckania (tutustu tarjontaan facebookissa). Jo maanantain avaus lupailee hienoa viikkoa: elokuva Lärjungen (2013) esitettiin Kinoiiriksessä ja ennen varsinaisen elokuvan alkua ohjaaja Ulrika Bengts kertoi elokuvan teosta, näyttelijöiden valinnasta, rahoituksen ongelmista, siitä, miten hänestä itsestään tuli ohjaaja ja miltä tuntuu jättää elokuva käsistään. Hänkään ei kuulu niihin ohjaajiin, jotka mielellään katsoisivat omaa elokuvaansa valmiina. Siinä vaiheessa se kuuluu hänen mukaansa meille katsojille ja saamme tehdä sillä, mitä haluamme.

Elokuvan nuorista päänäyttelijöistä Karlia esittävällä Erik Lönngrenillä on elokuvakokemusta ennestään Ulrika Bengtsonin elokuvasta Iris, kun taas majakanvartijan poikaa Gustavia esittävä Patrik Kumpulainen on ensikertaa näyttelijänä. Hän vakuutti ohjaajan haastattelussa ja koekuvauksissa.

Elokuvan teossa on elementtejä, jotka eivät näy valmiissa lopputuotoksessa. Ohjaaja Bengtson kertoi käytännön ongelmista, joita syntyi muun muassa kuvasupaikasta, yksinäisestä Lånskärin saaresta, jossa on ainoastaan majakka, yksi asuinrakennus ja eläinten suojia. Suurin osa elokuvan tekijöistä asustelikin purjelaivalla, joka vilahtaa itse elokuvassakin, tarinan Gustavin unelmalaivalla. Kaikki eivät kuitenkaan mahtuneet laivaan, vaan osa työntekijöistä asui itse kuvauspaikalla, josta heidän aina aamuisin piti rullata makuupussinsa pois, että päästiin kuvaamaan. Siitä lavastaja ei oikein pitänyt. Muutama elokuvantekijä jopa telttaili kuusi kesäistä viikkoa.

Elokuvan tapahtumapaika, Långsärin majakkasaari antoi tekijäryhmälle paljon ikään kuin lahjoja kuusiviikkoisten kuvausten aikana. He saattoivat muun muassa seurata hylkeenpoikasten varttumista pienistä karvapalleroista uimataitoisiksi hylkeenaluiksi. Saaren vakinaista asujaimistoa on tarttunut elokuvaankin, esimerkiksi kalliolla kylkeään kääntävä hylje ja ikkunaa vasten surraavat yöperhoset.

Ulrika Bengts
Itse elokuva on traaginen ja ahdistava tarina perheen sisäisestä väkivallasta ja perheenisän, majakanvartijan (Niklas Groundstroem)  tyrannimaisesta yksinvallasta. Perhe on majakanvartijan mielentilojen vaihtelun armoilla. Saarelle saapuu 13-vuotias Karl tullakseen majakanvartijaksi. Hänen saapumisensa avaa perheen esikoisen menettämisen aiheuttamia kipeitä haavoja kaikissa perheenjäsenissä ja perheen vanhin poika Gustav kokee asemansa uhatuksi. Jo aika alusta lähtien saattaa aavistaa, että tarinalla ei tule olemaan onnellista loppua.

Nuoret näyttelijät selviytyvät vaikeisiin tunteisiin eläytymisestä hyvin, vaikka mitään pohjamutia kyntäviä alhoja ei ryvetäkään. Loppu jää hieman avoimeksi ja jäin myös miettimään, pystyisikö koko avioliiton ajan alistettu vaimo (Amanda Ooms) nousemaan miestään vastaan, kun edes esikoisen menettäminen ei ollut häntä saanut jättämään perhehelvettiä.


Lågskärin majakkasaari, jolle elokuvan tapahtumat sijoittuvat. Lähde Wikimedia commons.
Ehdottomasti mielenkiintoinen ja katsomisen arvoinen elokuva. Ulrika Bengts kuvaa lämpimästi perhetragedian osapuolia ja jopa majakanvartijaa kohtaan voi tuntea tiettyä myötätuntoa pojan menetyksen vuoksi. Yleisön enemmistön muodostaneet lukiolaiset reagoivat eniten koiran kohtaloon.

 Suosittelen myös lämpimästi Kino Iiriksen monipuolista omaa tarjontaa. Vanhan mainoksen sanoin: Lähtekää tuvasta nauttimaan elokuvasta!

-----
I Lahtis får vi njuta av Svenska veckans erbjudanden den här veckan. (Kolla facebook). Enbart dagens öppning på veckan var en godisbit: filmen Lärjung visades på Kino Iiris. Före filmen fick vi njuta av att regissören Ulrika Bengts berättade om filmen och hur den kom till. Filmgruppen hade sina svårigheter med att filma på en ö, där det bara finns en byggnad att bo i. Crewn bodde störstadels i ett segelfartyg, som också är med i filmen. Några fick ändå övernatta mitt i filmscenen, vad inte var idealt för filmningen. Några även tältade hela de sex veckorna. Men de fick också "gåvor" av ön: den underbara naturen med sina sälar och nattfjärilar.

Själva filmen är en tragisk historia om en mans tyranni inom en familj på en enslig ö. Ankomsten av lärjungen Karl (Erik Lönngren) öppnar sår, som finns efter att fyrvaktarens (Niklas Groundstroem) förstfödde har dött. Den äldsta sonen Gustav (Patrik Kumpulainen) känner sin ställning i fars ögon hotad. Fyrvaktarens fru (Amanda Ooms) har varit undertryckt av sin tyranniske man i åratal. Kan hon finna styrkan inom sig att komma loss innan det är för sent? Rätt så tidigt kan man ana, att filmen inte kommer att sluta bra. De unga äktörerna gör ett hyffsat jobb när man tänker efter att det är rätt så dystra händelser människor emellan, de skildrar. Filmen är intressant och absolut värt att se.

Gå gärna också och titta på andra filmer på Kino Iiris. Så som man sade i en gammal reklamfilm i åttiotalet: Lämna stugan och njut av filmen!

2 kommenttia:

  1. Missähän mä kuulin tästä elokuvasta jotain puhuttavan...Oisko radiossa...Kuulostaa ahdistavalta elokuvalta. Mä jotenkin oon tällainen onnellisten loppujen ystävä, etten yhtään tykkää avoimista tai epäonnellisista lopuista.:)

    VastaaPoista
  2. Mäkin tykkään onskuelokuvista ja romantiikasta, mutta hyvin tehty tragediakin on mielenkiintoinen. Ihailin tässä näyttelijöiden heittäytymistä. Ja mitkä ihanat saaristomaisemat!

    VastaaPoista