maanantai 9. joulukuuta 2013

Christmas Traditions - Old and New

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa ja joulukuun 13. päivänä Lucia-neidot kiersivät laulamassa. Äiti leipoi ässäpullia, joista siskoni kanssa nopsimme ensin palaneet rusinat irti ennen kuin söimme itse pullat. En tiedä, miksi minun ei ole tullut leivottua Lucia-pullia omalle perheelle, mutta sen voisi kyllä elvyttää uudeksi jouluperinteeksi. Adventtikynttilät sytytettiin lapsuuden kodissa aina samaan punaiseen puukynttelikköön, jossa kynttilät seisoivat rivissä. Harmi kyllä, kynttiläjalan yksi kupeista on sittemmin palanut niin, että sitä ei voi enää käyttää.

Jokaisen joulun toivelahja oli uusi värityskirja. Viimeisenä jouluna ennen Suomeen muuttoa saimme siskoni kanssa lahjaksi samanlaiset, mutta eri värisillä kantokopilla varustellut vauvanuket ja puiset tukkirekat, joiden perässä oli monta kärryllistä pikkuisia tukkeja.  Joulupukkiin oli vähän vaikea uskoa sen joulun jälkeen, sillä luonamme kävi vahingossa kaksi eri pukkia, joista toinen kylläkin selitti olevansa pukin apulaistonttu. Seuraavana jouluna osasimmekin siskon kanssa katsella tarkasti pukin rannekelloa ja tunnistimme sen avulla naapurin sedän. Eläydyimme silti leikkiin mukaan ja vakuuttelimme olleemme kilttejä.

Omien lastenkin kanssa on jouluperinteisiimme kuulunut vaalia salaperäisyyttä. Koulun joulumarkkinoilta hankitut huopatontut osoittautuivat taikatontuiksi. Kun silmä vältti, ne kävivät pikku retkillä talossamme, sillä ne seisoivat harvoin samassa asennossa pitkään. Lahjatoiveet kirjoitettiin lapulle, joka jätettiin tyynyn alle tonttujen haettaviksi. Aina eivät toiveet ole olleet suuren suuria. Eräänäkin jouluna listassa luki vain: himmeli ja lasihevonen. Sydäntä särki kuitenkin sinä jouluna, kun esikoinen kirjoitti toivelappuunsa, että haluaisi päästä joulupukille apulaiseksi. Onneksi hän saikin jakaa lahjoja aattoiltana; ihan Korvatunturille emme häntä niin pienenä voineet päästää.


Hei, eikös tuo reunimmainen liikahtanut!

Kuusen koristelussa olemme antaneet muistojen kerrostua; yksittäisillä koristeilla on omat tarinansa ja siksi ne kuuluvat meidän kuuseemme - kuten se Mikki Hiiiri, jolta esikoinen nielaisi nenänpään pienenä tai ne liikuttavat ruttupaitaiset vessapaperihylsyistä askarrellut tontut tyttöjen päivähoitoajoilta. Meillä lapset ovat saaneet koristella kuusen lähes kokonaan - valoissa ja latvatähdessä olemme auttaneet. Hauskimman näköisiä ovat olleet ne ensimmäiset lasten koristelemat kuuset, joissa oli ylenpalttisesti koristeita - alaoksilla. Lapset ovat nyt jo nuoria, pian aikuisia, mutta on hauska palata perheemme muistoihin tuttujen koristeiden kautta.

Mikki-raukalla on nenävajetta.

Perinteisiimme kuuluu myös leipoa tortut ja piparit yhdessä - usein itsenäisyyspäivän tienoilla. Miehelle ja toiselle lapsista torttuja omenahillolla, muille luumulla. Osa pipareista päällystetään ällötykseen saakka makealla kuorrutteella, osa syödään paljaana. Ruuissa on ollut enemmän vaihtelua, jälkiruokina on nähty rahkoja ja juustokakkuja ja mitä milloinkin. Laatikoista meillä syödään vain porkkanalaatikkoa, rosollia menee iso pääläri ja kinkkua harjoittelemme edelleen ostamaan tarpeeksi vähän. Joka joulu tuntuu, että kinkku saisi loppua tapaninpäivänä, muuten se alkaa tursuta korvista. Muutamana jouluna on ollut pakko katkaista kinkkuputki välipäivien tortilla-aterialla. Se on tarpeeksi kaukaa niin maantieteellisesti, kulttuurisesti kuin mauiltaankin.

 Osallistumalla lasten harrastusten ja koulujen joulujuhliin pääsee joulutunnelmiin jo ennen aattoa. Myös joulumarkkinoilla käymme, samoin laulamassa kauneimmat joululaulut. On tosin tiettyjä lauluja, joita en kurkun kuristukselta pysty laulamaan. Yksi sellainen on Varpunen jouluaamuna. Monien joululaulujen vanhahtavat sanat ovat auenneet minulle vasta aikuisena. Esimerkiksi häkkiä, "mi sulkee mun sirkuttajain" ihmettelin lapsena.

Tänä jouluna katselen kurkistusikkunasta tulevaisuuteen ja aavistelen muutoksia. Se on haikeaa, mutta uudet perinteet, kuten iloinen joulunalusbrunssi ystävien kanssa, auttavat. Kaikkea vanhaa emme hylkää, mutta tänä vuonna riittää, kun pukki nakkaa säkin reestä pikaisesti portaille.


 Jouluisen haasteen hain I am Mrs K:ltä. Sain taas paljon mietittävää ja muisteltavaa, joten lämmin kiitos!

8 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi myötä alkaa minunkin ei-lainkaan-jouluihminen - ajatukset löytää tulevaan jouluun. Jotenkin vain lykkään kaiken sen viimeiseen hätään ja puristan "perinteet" ennen aattoa. Pöljää, nytkin kun olisi enemmän kotiaikaa, niin ei vaan irtoa. Nyt siis sentään kilahti mieleen, että jos jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Jouluhan tulee ihan tekemättäkin - kolme vuotta sitten murehdin, mitä joulusta tulee, kun olin sairaslomalla. Ja tuli se joulu sinäkin vuonna, vaikka oli erilainen kuin aiemmat. Pitää antaa armo itselleen ja keskittyä olennaiseen: rakkaisiin ihmisiin.

      Poista
  2. Ihana oli lukea teidän kuusenkoristeista. Niissä on meilläkin kiinni paljon muistoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja on helpompi kertoa lapsillekin, kun näyttää esineen, johon ne liittyvät.

      Poista
  3. Ihania muistoja!<3 Jouluna, enemmän kuin muina juhlina, tulee mieleen muistot menneiltä vuosilta ja erityisesti sieltä omasta lapsuudesta. Sen vuoksi kai niitä painetakin kasaantuu, kun haluaisi omille lapsille yhtä mukavia muistoja kuin itsellä jouluista on. Loppujen lopuksi ne mukavat muistot eivät varmaankaan liity isoihin juttuihin ja vaivannäköön, vaan ihan johonkin muuhun.

    Musta tuli jouluihminen jo lapsena.:) Tykkäsin joulun odotuksesta jo silloin ja tein jonkunlaisia lahjojakin aika pienenäkin. Oli myös hauskaa, kun sukua oli enemmän koolla. Enkä kiellä, etteikö niitä lahjojakin ollut kiva saada.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni-in, pitäisi vaan jaksaa muistaa, että ei kaikkea tarvitse tehdä itse. Lapset tykkää olla mukana, eikä ole huono idea tehdä yhteisiä ruokatarjoiluja sukulaisten kanssa, joku tuo jälkiruuan, joku leipoo, joku tuo glögit ja kotikaljat. Apua, nyt tekee kotikaljaa mieli. :D

      Poista
  4. I've never been involved in Christmas Caroling. Though my brother and I did ponder the thought of doing it this year!

    I found you on the blog challenge!
    <3 Harlynn
    www.mindyourmadness.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks for joining. Hope the translator worked alright. :D

      Poista