perjantai 6. joulukuuta 2013

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Partiolaisten joulukalenteri on hankittava joka jouluksi. Tänä vuonna ostin sen naapuruston lapsilta, jotka kiersivät myyntirundillaan eräänä sysimustana marraskuun iltana. Suomalaisen kalenterin etu on se, että tietää jo etukäteen, että kuudennesta luukusta ilmestyy Suomen lippu. Tänä vuonna lumiukon kädessä. Partiolaisten kalentereita vuosien varrelta voi ihailla tuolla.

Taiteilija: Lasse Katainen

Ensimmäinen kalenteri, jonka muistan, oli perinteinen pahvinen. Jokaisesta luukusta ilmestyi jokin eläin ja kun viimeinenkin luukku oli avattu, saattoi etukannen irrottaa kokonaan. Luukkujen kuvat olivat osa ihanaa viidakkokuvaa eläimineen. Siitä kalenterista pidin kovasti.

Itsenäisyyspäivän viettoon liittyy yhdessäolo perheen kanssa, hyvä ruoka ja itsenäisyyspäivän vastaanoton seuraaminen televisiosta. On kiva katsella, millaisiin mielikuvituksellisiin pukuihin pukusuunnittelijat ovat yltäneet tänä vuonna, kuka ihastuttaa ja kuka kohauttaa.


Kaiken juhlinnan taustalla on Suomessa kuitenkin se vakavuus, joka syntyy niistä uhrauksista, joiden ansiosta meillä on itsenäinen maa. Vaarit eivät omista muistoistaan paljon puhuneet, eivät minun vaarini ainakaan. Mutta traumaattisten muistojen painon on silti jotenkin aistinut.


Rakensin pihaan lumiukon Lasse Kataisen kalenterikuvan tyyliin.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!



2 kommenttia: