perjantai 27. joulukuuta 2013

Joulukoristemuistoja

Vanhoissa joulukoristeissa on oma nostalginen tunnelmansa. Etenkin niissä, joihin liittyy omia muistoja. Pienenä tuntui joulun odotus loputtoman pitkältä. Äiti keksikin odottamisen helpottamiseksi monesti askarteluprojekteja. Niistä vanhimmat eivät ole säilyneet; teimme esimerkiksi siskoni kanssa viisi- ja neljävuotiaina ketjunauhaa kahvipaketin kääreestä. Tänä jouluna kuvasin vanhempieni kotona pari kätteni tuotosta nuoruusiältä: savipiparityttö ja paperiset enkelit. Enkeleitä on kokonainen enkelikuoro, joten niihin on saatu menemään ruhtinaallisesti aikaa. Myös koulussa on tehty joulujuttuja, kuten tuo savityö. Piparitytön kaulakin on katkennut joskus, mutta tyttö on rakkaudella liimattu kokoon taas.



Vanhempieni vanhimmat joulukoristeet ovat minuakin vanhempia. Kello ja käpy ovat lasisia, ja kello vieläpä kilisee, joten on ihme, että ne ylipäätään ovat säilyneet lapsuutemme innokkaat kuusen koristelut ja kellon kilistelyt.






P.S. Tervetuloa lukijaksi, Vilperö!

2 kommenttia:

  1. Nuo koristeet ovat todellakin sellaisia, ettei niille ole vakuutusarvoa olemassa, kun ovat niin arvokkaita. Mua pikkasen harmittaa, että vanhempieni lukuisten muuttojen jälkeen oikeastaan mitään tuollaista ei ole jäljellä. Yritänkin itse säästää ainakin osan poikien piirroksista ja askarteluista, jotta olisi jotain oikeasti arvokasta sitten isona.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeahan ei voi eikä tarvitse säästää, mutta edes jotain! Näitä katselen joka joulu lämmöllä, kun käymme vanhempieni luona.

      Poista