sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Mutta ensi vuonna hän saapuu lailla ystävän

Aamupäivällä havahduin ripiseviin ääniin kuusen tienoilta. Siellä se karsi lehvästöään ihan itse. Kuusi oli selvästi kuollut pystyyn, sillä astiasta ei ole varmaan viikkoon kulunut yhtään vettä. Aika pakata koristeet pois. Meillä on tapana palastella kuusi paikallaan oksasaksilla ja pakata palat isoon paperikassiin. Näin vältetään paksu neulasmattopolku ulko-ovea kohti. Varsinkin tämän vuoden kuusesta ei olisi ovelle mennessä ollut mitään jäljellä, kuten kuvatodisteet kertovat:

1) Tilanne ennen koristeiden irrottamista.

2) Tilanne koristeiden irroittamisen jälkeen.

3) Imurin säiliö täyttyi 3,5 kertaa piripintaan.

Olen pitänyt uuden vuoden lupauksestani kiinni - eilen oli kolmas The Walkin talutuskerta ja tänään saan tehtyä sen neljännen viikkokävelyn. Ei siis rangaistuksia tälle viikolle. Nyt pitäisi vielä saada unirytmit palauteltua. Varsinkin nuorisolla tulee olemaan ensi viikolla vaikeaa. Vaikka varmaan minullakin. Näin aamuyöstä niin karmeaa painajaista, että heräsin siitä tiuhaan nenän kautta hyperventiloiden. Unen ahdistava tunnelma kulki mukanani vielä pitkään päivälläkin ja alkoi hellittää vasta, kun olin lukenut monta sivua Tuomas Kyrön Kunkkua.

2 kommenttia:

  1. Mutta onpa kaunis tuo säiliö neulasia pullollaan!:)
    Meillä oli tänään herätys kahdeksalta soimassa, että saataisiin rytmiä hiljalleen oikeaksi. Väsytti niin vietävästi ja tuntui tyhmältä, mutta ehkäpä tänään pääsisi nukkumaan ennen puoltayötä...

    VastaaPoista
  2. Niinpä onkin! Minä heräsin todella aikaisin tuon unen takia, enkä oikein enää saanut unta, enkä halunnutkaan nukkua. Nyt onkin sitten väsy! Mutta jos menis vaikka aiemmin illalla nukkumaan, niin alkaisi kääntyä unirytmi kohdilleen.

    VastaaPoista