tiistai 25. helmikuuta 2014

Oi teinari!

Tänään kävimme miehen kanssa pikaisesti ihastelemassa Roku vai poppari? -näyttelyä Lahden taidemuseossa. Vaikka näyttely sijoittuu enemmänkin meidän lapsuuteemme kuin nuoruusikään, oli näyttelyssä runsaasti kotoisan tuttua. Oi, melkein tuollainen päiväpeitto minulla oli! Ja äidillä oli tuollaisesta kankaasta mekko! Ja noita isoja laseja ja leveitä lahkeita ja muovihelmiä ja ja ja.



Mopot, autot, bensan haju. Sukelsin hajumuistin kyydissä suoraan lapsuuden kesiin, jolloin automatkaan liittyi kiinteästi bensan ja öljyn käry, kuuma mutkainen hiekkatie ja oksennuspussi.


Ja Teinari - sellainen oli minullakin vielä 80-luvulla. Esilläolevissa kalentereissa oli kirjoiteltu nuoren tärkeitä juttuja: "Kariniemen jäärata-ajot (olin), lintsattii jäällä kolme tuntii (melkein), yhes salaises paikas, Kestissä, Tipalan konvassa Wille Katz, Rauni Pekkala), koko ilta kotona, Pepe oli illalla meillä, Hilulla kahvilla ja telkkaria katsomassa, Yhteiskoulun konvassa (surkee konva), koetuloksia 5- ja 8 väliltä. Melkein nolotti katsella merkintöjä - ihan kuin olisi luvatta lukenut toisen päiväkirjaa... Mikä mahtoi olla se salainen paikka?! Jäi vähän askarruttamaan.



Missähän minun Teinarini mahtavat olla? Onko teillä tällaisia muistoaarteita tallella?

Näyttelyn toinen osa Niemen moottoripyörämuseossa on vielä katsomatta. Lisää näyttelystä YLEllä. Mietimme näyttelyn jälkeen, että kymmenen vuoden päästä käymme varmaan ihastelemassa omaa nuoruuttamme näyttelyssä Punkkari vai teddy? Ja siihen mennessä pitää varmaan kaivaa ne omat Teinarit ja nuoruusvaatteet vanhempien kodin vintiltä.

6 kommenttia:

  1. Voi kuule! Todellakin löytyy teinarit varastosta, ja olen hyvin epävarma, mitä niille pitäisi tehdä! Mun teinarit on täynnä pienenpientä tekstiä, enkä kyllä kehtaisi niitä kellekään esitellä terkemmin. Toisaalta ei raaski hävittääkään. Sensuuri iskee omaan mieleen.:)))

    VastaaPoista
  2. Et ainakaan saa heittää pois! Se on osa henkilökohtaista historiaa. En mäkään omiani missään esittelisi, ujostuttaa jo ajatuksin.

    VastaaPoista
  3. Minä hölmä heitin omani pois viimeisessä muutossa - liki 30 vuotta ne ehtivät mukana kulkeakin;)
    Ja kyllä - poppari muistaa ensimmäiset leväälahkeiset housunsa, jotka piti teettää, kun oli pitkä ja laiha eikä valmiita housuja löytynyt. Mutta olivat ne päheät:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi! Minäkin muistan nuoruuden housutuunailut. Äiti kun ei antanut tarpeeksi kapealahkeisia housuja ostaa, ommeltiin ne sopiviksi kotona. Ja äiti kai pudisteli salaa päätään ja päätti olla huomaamatta. :D

      Poista
  4. Minäkin muistan teinarit, omani pitäisi olla tallessa ullakon uumenissa. En tiedä, säilytänkö kauan, sillä myötähäpeä ja nolous ovat oletettavasti läsnä niitä lukiessa. Päiväkirjoista osan hävitin muutama vuosi sitten…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Jännä kyllä, miten Teinarit aiheuttaa juuri tuota häpeän tunnetta. Mitähän tulevat polvet hävittävät? Ei taida monellakaan olla enää päiväkirjaa? Jos pitää blogia, voi tietenkin hävittää vanhat postaukset.

      Poista