sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Backtracking: sattuipa kerran kesätöissä

Jos on valmistunut parikymmentä vuotta sitten, ei voi kaikkea enää muistaa. Jotain sentään kuitenkin.

Olin nuorena kerran kesällä Upsalassa hoitamassa vanhuksia. Se oli sen verran henkisesti ja fyysisesti rankkaa työtä, että kesä jäi aika hyvin mieleen. Asuin ruotsalaisen ystäväni luona ja sain ruotsin harjoittelua sekä työssä, että vapaa-ajalla. Loppukesästä kaverini jo totesikin, että puheeseeni oli paikoin jo löytynyt oikea nuotti. Se ilmeni varsinkin silloin, kun leikin ystäväni sukulaislasten kanssa. Lasten kanssa kun ei ollut samanlaisia suorituspaineita, kuin aikuisten kanssa puhuessa.

Sanx, CC by 3.0

Hoitamamme vanhukset asuivat osin vanhusten palvelutalossa, osin omissa kodeissaan. Sain kokeilla sekä kierroksia talossa että autokierroksia kaupungilla. Eräs talossa asuva vanha pappa oli hyvin vähäsanainen eikä yleensä kommentoinut jutusteluyrityksiäni. Hän söi aina välipalaksi näkkileivän purjosipulilla ja Kalles Kaviarilla. Kerran kehuin papan olohuoneen kaunista orkideaa ja kysyin, oliko se vaikea hoitaa. Kyselyni saivat viimeinkin hymyn papan kasvoille. Vastaus tosin oli edelleen lyhyt, "Eipä juuri". Luulin jo avanneeni tien papan sydämeen rakkaan harrastuksen kautta, mutta seuraavana päivänä tajusin saaneeni naurut tahattomasta vitsistä: orkidea oli näet tekokukka.

Mitäs te muistatte vuosien takaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti