maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kesätyömuisto: jos joku on jäänyt kaduttamaan...

Nuorempi polvi saa hakea kesätyöt, meikäläinen aikoo lomailla. Mutta kesätyömuistoja riittää vielä. Eräänä keväänä 90-luvun laman keskellä näytti jo hetken ihan siltä, että jää kesätyö kokonaan saamatta. Se olisi ollut kummallinen kesä, sillä olin ollut kuusitoistavuotiaasta lähtien yhtäjaksoisesti joka kesä jonkinlaisisissa kesätienesteissä. Olin niinkin epätoivoinen, että päädyin hakemaan paikkaa myymäläauton kuljettajana Pikku-Paikkakunnalla. Vaatimuksina olivat kuorma-autokortti ja kokemusta myyntityöstä. Molemmat oli, joten hakemus vaan vetämään. Pääsin haastatteluun ja kauppias oli minusta oikein kiinnostunut. Siihen saakka hakijat olivat kuulemma lähinnä olleet vaikka mitä hiihtäjiä, joille ei voisi autoa luottaa käsiin. Sain kuin sainkin paikan ja sovittiin alustavasti aloituspäiväkin. Silloin vaan astui tätini kuvaan: Hän kuuli kesätyöstäni ja voivotteli "Ethän sinä tyttökulta voi sellaista isoa autonrohjoa alkaa ajamaan. Mitäs jos jäät sillä tien päälle. Tai ajat vaikka ojaan. Annapas kun soitan tutulle Kauppias Kauppaselle." Niinpä löysin itseni sinä kesänä Markkamarketin kassalta. Yhä tänäkin päivänä pikkuisen kaduttaa, että annoin tätini ylipuhua minut. Olen yhtä kesäseikkailua köyhempi. (Sitä en tiedä, kuka sitä myymäläautoa lopulta ajeli sen kesän.)

Kuva: Kimmo Virtanen, CC BY-SA 3.0

Markkamarketissa sattui vain yksi mielenkiintoinen asia: Herra Asiakas yritti maksaa ostoksensa vaimonsa pankkikortilla, sillä elettiin ysäriä ja niin oli aina tehty sillä kylällä. Minä heittäydyin kesätyöntekijäksi enkä suostunut korttia vinguttamaan, sillä kortissa luki rouvan nimi ja asiakas oli herra. Sen verran nyt minäkin erotin. No, Kauppias Kauppanen sen kortin sitten lopulta vingutti. Totesi vain, että toimin oikein, mutta ettei hänellä ole varaa menettää yhtäkään Herra Asiakasta, Rouvista puhumattakaan.*






*(Vastuuvapauslauseke: Kaikki tässä postauksessa esiintyvät nimeltä mainitut henkilöt ja yritykset ovat kuvitteellisia. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin, eläviin tai kuolleisiin, ovat puhtaasti sattumia.) 

4 kommenttia:

  1. Sukulaisten luona Kuhmossa kävi aina kauppa-auto, ja se jos mikä oli niin hienoa lapsena! Olishan tuo varmaan ollut jännä kokemus sulle.:) Nykynuorten on niin paljon vaikeampi saada kesätöitä, kun ovat liian nuoria kaikkeen (lainsäädännön tiukennukset) ja eipä tämä taloudellinen tilannekaan ole omiaan lisäämään kesätöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan kauppa-autoja lämmöllä! Peukkuja kaikille kesätyön hakijoille!

      Poista
  2. Kauppa-auton kuljettajajobi olisi varmasti ollut ikimuistoinen. Minulla ehkä mieleen jäävin on ensimmäinen päivä sotilaskodin myyjätyttönä, kun edessä oli hirvittävän pitkä jono sotilaspoikia, jotka kaikki tuntuivat tuijottavan, minua ujostutti ja taisin hehkua punastellen siinä edessä....=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, saatan eläytyä noihin tunnelmiin.

      Poista