lauantai 22. maaliskuuta 2014

Tää on tätä

Jätimme auton Kisiksen viereen ja kävelimme Pikkuveskun viertä satamaan. Kahvila Karirannan eteinen oli täynnä jonottajia, eikä jono tuntunut oikein edistyvän. Hetken seisoskeltuamme lähdimme katsomaan, josko Pianopaviljonki olisi jo auki. Eipä ollut - terassin sisääntulon eteen oli viritetty kettingit. Oli siellä terassilla tosin rannan puolella istuksimassa yksi anarkisti-mummo, joka oli kettinkejä uhmaten mennyt sinne auringonpaisteesta nauttimaan. Menimme sitten Casseliin kahville ja kakkuselle. Tarjoilija kertoi, että Pianopaviljonkia pyritään pitämään sään salliessa auki sunnuntaisin, mutta ei vielä tähän aikaan vuodesta lauantaisin; on kauppapäivä ja ihmiset marketeissa ja keskustassa. Espanja-viikon kunniaksi otin mantelikakun, mies juustokakkua. Ei ollut jonoja eikä ruuhkaa ja saimme istua rauhassa.



Mennessä oli ollut alakulo päällä; viime aikoina on ollut paljon mieltä painamassa ja väkisinkin tulee sellainen olo, että negatiivinen lotto-onni vaivaa. Kahvit ja mun ikioma seitsemän-oikein-mies kaksine lisänumeroineen kyllä paransi fiilikset täysin. Taas jaksaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät.

Tämän puun sylissä on istuttu paljon, sen näkee rungosta.



Ostimmepa sitten kaupasta Eurojackpottiin onnenvarauksen. Eihän sitä koskaan tiedä, jos se lotto-onni koskisi rahaakin.

6 kommenttia:

  1. Toivon kevään auringon nostavan mieltä ja hymyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ainakaan siitä ei ole haittaa!

      Poista
  2. Olisko huomenna pidemmän lenkin paikka? Ihania kuvia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jäi nyt lenkkeilytkin tänään. Sain kuitenkin pihaa rapsutettua pikkuisen.

      Poista
  3. Tsemppiä, keksitään jotain kivaa tekemistä alkuviikolla :)

    VastaaPoista