perjantai 21. maaliskuuta 2014

Välähdyksiä

Joskus näkee jotain, josta syntyy hauska mielleyhtymä, jota jää hihittelemään pidemmäksi aikaa. Tänään tuli pari sellaista vastaan. Mutta ensin muutama muu ajatus tältä päivältä. Oli kivan keväinen olo, vaikka aurinko ei taivaalla killottanutkaan. Lumi suli ja sulavesi pulputteli iloisesti viemäreihin.


Kävin katselemassa eri puolilta, miten hyvin kaupungintalon viereen pykätty uudisrakennus istuu ympäristöön ja pakko myöntää, että kaupungintalon puolelta julkisivu sopii hyvin arvokkaaseen ympäristöönsä. Poliisitalon puoleinen pääty on ankean vankilamuurimainen.



Tässä on taas näitä alkukevään väriyhdistelmiä, joista pidän.

Tirran ja Torven rakennus on mielestäni todella kaunis. Itse ravintolat eivät sykäytä, mutta katsokaa nyt noita isoja kaari-ikkunoita ja seinäkoristeita. Vieressä vain on aivan kamala lättänä rakennus. Keltaisen talon pääty aivan huutelee kaveria viereensä; jotain yhtä korkeaa ja laadukkaista materiaaleista hyvällä maulla toteutettua. Ja pakko kyllä hymähtää lättänätalon yrittäjällekin. Miten Pariisi ja halppispitsat liittyvät yhteen? Ikkunoissa huutelee keltaisia epätoivon julistuksia amatööritekstauksin. Ihan kuin se tanssien viimeinen hakija, joka alkaa valomerkin jälkeen sitkeän ruinaamisensa: Aaantasit ny!

Tirran talon vasemmalla puolella on palanen rakennushistoriaa: entisen Lahden kirjapaino- ja sanomalehti Oy:n talon portaali ja sisällä Pikkuteatterin sali. Olen joskus pienenä käynyt siellä koulun teatteriretkellä.


Rakastan torneja. Ne ovat niin ylellisiä turhuuksia, mutta lapsena katselin aina torneja ja haaveilin omasta pikku tornikamarista. Henrik Helinin piirtämän Lahden kansanopiston torni on valmistuessaan ollut kaupungin korkein, sillä kaupungintaloa ei vielä ollut vuonna 1905. Rakennus itsekin on muuttunut, niin ettei alkuperäistä kansallisromanttista kokonaisilmettä enää ole. Vertailukuva tuolla.


Siinähän se betonitulppaani on. Lahden kaupunginsairaalan pihalla alunperin ollut Liisa Ruusuvaaran Kukkatervehdyksen yksi kukkanen on noussut sairaalan puistoon odottamaan kavereitaan. Ruduksella on meneillään koko viisikukkaisen teoksen korjaus, hieno juttu.


Onnelantien päiväkodilla on hieno rakennus, josta en onnistunut löytämään netistä historiaa.


Tässä on ne yhdet portaat, jotka ei vie minnekään. Portti on kaunis, kumpa se joku päivä kunnostettaisiin ja portaikko avattaisiin käyttöön. Voisihan portaiden yläpäähän asentaa kunnollisen lukollisen portin, jos pointtina on lasten turvallisuus.


No niin, viimein niihin hihityttäviin juttuihin. Lapiomies ei tänä talvena ole paljon joutunut uurastamaan. Siitä ehkä johtuukin, että kun lunta viimein tuli reippaammin, ei kaivuukunto ollut kohdillaan, vaan työmies hukkui työtaakkaansa.


Puussa killui takki. Näytti punaiselta nahkatakilta, tyttöjen takilta. Onkohan poikaystävä nyt ex ja muutakin tavaraa lentänyt ikkunasta? Takki vain jäi puun oksille muistoksi.


Semmoista sekalaista tänään. Hyvää viikonloppua!


4 kommenttia:

  1. Onnelantien päiväkoti on entinen Rukoushuone, esikoislestadiolaisten kirkko. Tiesitkö? Kunnon naurut sain noista keltaisten mainosten vertauksesta! Kokemuksen syvä rintaääni?!;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennyt, kiitos! Sisällä olisi joskus kiva käydä, mutta ehkä se on remontoitu, niin ettei vanhaa käyttötarkoitusta näe. Ja illan kerjääjästä - joo, no - sitä kirjoittaa elämästä, omasta ja muiden. Enimmäkseen omasta tietysti.

      Poista
  2. On siellä vielä kirkkoparvi jäljellä ja samoin kirkkosali, toki uuttakin, mutta paljon vanhaa, etenkin se sali osuus on tunnelmallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tosi kiva päästä kurkistamaan sisään. Ei vain ole mitään pätevää "alibia" siihen. :D

      Poista