keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Tärkeitä juttuja

Mies raahasi tänään varastosta päivänvaloon vanhan jatkettavan pöydän. Se pääsee kuulemma kuvausalustaksi - älkää kysykö, minne. Pöydän ovat omat vanhempani hankkineet osto- ja myyntiliikkeestä silloin kun minä olen ollut alle kouluikäinen. Pöytälevyn jatko-osaa en ole ikinä nähnyt, mutta pöytälevyssä on liukumekanismi. Alun perin pinta on ollut tummemmalla petsillä käsitelty, mutta siinä vaiheessa kun pöytä tuli minun ja mieheni ensimmäiseen kotiin, hioimme kärsineen lakkapinnan ja lakkasimme pöydän uudelleen läpikuultavalla lakalla. Lopputulos oli kiva, sillä nyt pinnasta erottuvat päätyjen eriväriset puuosat. Pöytä on minulle tärkeä, mutta harmi vain, sille ei tällä hetkellä ole meillä mitään käyttöä. Olipas kuitenkin kiva nähdä se pöytä, olin ihan unohtanut, miten kiva se on.



Isoäitini kuoli vuosi sitten keväällä. Hän oli sairastanut jo pitkään muistisairautta ja ikääkin oli yli 90, joten väistämättömään eroon oli ajatuksen tasolla vähitellen jo tottunut. Hautajaiset olivat silti tietenkin surullinen muistelujuhla. Juhlan jälkeen poikkesimme vielä mamman mökillä. Kaivoin kukkapenkistä palasen maatiaispionia ja istutin omaan puutarhaan muistoksi isoäidistäni. Kastelin tainta istutusvaiheessa hyvin, mutta silti näytti siltä, kuin pioni olisi kitunut koko viime kesän. Pelkäsin jo, että koko perintöpioni on kuollut. Tänä keväänä penkistä nousee kuitenkin terhakka pionintaimi. Voin vakuuttaa, että siinä on yksi puutarhani tärkeimmistä kasveista! Kukintaa en uskalla vielä muutamaan vuoteen toivoa - pioni kun närkästyy siirtelystä - mutta laitan tänne kuvia aikanaan.



6 kommenttia:

  1. Toivottavasti pioni kukkisi pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy helliä lannalla ja juttelulla. Ehkä se siitä sitten!

      Poista
  2. Voi, olispa mullakin joku kasvi mummon pihasta! Kumpikaan mummoni ei tainnut olla järin kiinnostunut puutarhanhoidosta. Toinen asui vuosikymmeniä kerrostalossa, ja toinenkin rivitalossa. Olivat parempia kokkaamaan.:) Kyllä, muistot ovat tärkeitä ja tietyistä asioista ne tulvivat mieleen.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sulla on suvun salaisia reseptejä? Ainakin olet perinyt kokkailutaidot. Mua ei ole auttaneet reseptitkään tekemään yhtä kuohkean ihania pullia kuin mamma osasi ja oma äiti osaa. En perinyt pullageeniä :D

      Poista
    2. Harmin paikka, kun ei ole niitä salaisia perinnereseptejäkään!:) Heh! Tulee mieleen yksi Frendien jakso, jossa Monica yrittää epätoivoisesti saada selville Phoepen mummon salaista suklaakeksireseptiä. Lopulta selviää, että resepti onkin peräisin Nestleltä, siis kaupan keksejä...;D Muistatko?

      Poista
    3. Haa! Siinä vasta idea. Voimme valita maailman parhaan herkun reseptin, kirjoittaa sen vanhaan vahakantiseen vihkoon parhaalla koulukaunolla (kaikki kirjaimet yhdistäen ja lenkkejä ahkerasti piirtäen) ja tahrata valikoituja sivuja rasvalla. Ja Voilá! - perinnereseptikirja on syntynyt. No vitsi vitsi... Sun nykyisiä reseptivihkoja voivat pojat pyytää lainaan, kun haluavat tehdä vaikutuksen treffeillä ;) On siellä varmasti sen verran kivoja reseptejä! Ei kun niin, pojathan tekeekin herkut sun blogin resepteistä.... Pitäiskö sun laittaa joku salaresepti lukon taakse ja antaa tunnus vain harvoille ja valituille? :D

      Poista