tiistai 3. kesäkuuta 2014

Weissensee vielä kerran

Berlin - Weissensee pyörii nyt monessa. Yövyin Weissenseessä huhtikuussa (1, 2). Toukokuun lopussa ehdin viime hetkellä katsomaan ystävän vinkkauksesta Weissensee-sarjan toisen kauden jaksot Yle Areenalta, suomeksi nimellä Rakkautta Berliinin muurin varjossa. Salakuuntelu- ja ilmiantotematiikka oli tuttua, mutta en ollut nähnyt lasten pakkoadoptioon liittyvää ohjelmaa aiemmin. Olin törmännyt kyllä aiheeseen netissä, muun muassa zwangsadoptierte-kinder.de ja www.personen-suche-ddr.de -sivustolla. Jälkimmäisellä on sydäntäriipaisevia ilmoituksia, joissa lapset etsivät oikeita vanhempiaan tai vanhemmat poisadoptoituja lapsiaan, usein hyvin vähäisten tietojen turvin. Päädyinkin lukemaan lohdullista "Gefunden"-sivua eli ilmoituksia löytyneistä henkilöistä.

Toisenlaista historiallista ajanjaksoa kuvaa dokumentti Im Himmel unter der Erde, der jüdische Friedhof Weissensee. Olen käynyt Weissenseen juutalaisella hautausmaalla keväällä 2011. Se on pinta-alaltaan suurin juutalasiten hautasumaa Euroopassa - noin 42 hehtaaria. Vaikka hautausmaata onkin ehdotettu Unescon maailmanperintölistalla ja paljolti sen ansiosta saatu korjausvaroja, vallitsee hautausmaalla kuitenkin unohtuneen maailman tunnelma. Monen hautamuistomerkin ovat suureksi kasvaneet puut ehtineet tuhota tai ovat hyvää vauhtia tuhoamassa niitä. Korjauksilla on todellinen kiire. Ihastelimme matkakumppanini kanssa kauniita hautakappeleita ja -muistomerkkejä värilasikoristein ja yritimme muistella juutalaisten ajanlaskua. Monen muistomerkin päällä oli pieniä kiviä, joita haudalla vierailleet omaiset olivat jättäneet sen merkiksi, että vainajaa ei ole unohdettu (lähde). Tutustuimme  hautausmaahan vain omin päin. Nyt tekisi mieli mennä sinne uudelleen ja osallistua johonkin opastettuun kierrokseen.

Tomu palaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palaa Jumalan luo, joka sen on antanut. (Saarn. 12:7)



Toivottavasti parrut pitävät siihen saakka, kun hauta saadaan korjattua. Kiire olisi jo.



Lähikuva edellisen kuvan haudasta.


Pikkukiven tuominen haudalle kertoo, että vainajaa ei ole unohdettu.

Hautakappelin katossa on sinilasinen kattoikkuna.

Kirsikka kukkii.

Ja sitten joulu-, synttäri- tai nimipäiväpukille lahjavinkkejä:



3 kommenttia:

  1. Onpa upea hautausmaa ja aikamoisia hautarakennelmia! En ole koskaan käynyt juutalaisten hautausmaalla. Eroaako se sinusta jotenkin luterilaisten vastaavista? Ainakaan kuvista en huomaa mitään erityistä eroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. En osaa sanoa mitään isoja eroja ainakaan vierain silmin katsottuna. Musitomerkeissä on hebrankielistä tekstiä ja osassa hautoja oli syntymä- ja kuolinvuosi merkitty juutalaisen kalenterin mukaan (esimerkiksi vuosi 1927 on 5687) Ristejä ei ole, vaan Daavidin tähtiä, seppeleitä, kannuja... Luin muuten juuri, että myös ei-juutalaisten miesten täytyy juutalaisella hautausmaalla peittää päänsä esimerkiksi hatulla.

      Poista