torstai 24. heinäkuuta 2014

Hipahtava Ojain laakso

Ojain [Ouhai] laakso on vain noin viisi kilometriä leveä, 16 km pitkä. Se on saanut nimensä Chumash-intiaanien sanasta kuu, mutta laakso ei ole mikään intiaanireservaatti vaan ennemminkin hieman hipahtava pikkuliikkeiden kylä; ei yhtään ainoaa ostaria, mäkkäriä tai isoa ketjuliikettä. Olimme asettaneet navigaattorin löytämään Ojain keskustan ja navi eksytteli meidät ohi pienen keskustan keskelle mandariinifarmia. Se oli kuitenkin ihana eksytys. Oli pakko pysähtyä ihailemaan mandariineja luonnollisessa olotilassaan. Tien laidalla oli pieni myyntikojukin, niin pääsimme maistamaan näitä mehukkaita Keiju-mandariineja eli Pixie Tangerines.



Mandariineilla herkutellen ajelimme takaisin espanjalaistyyliseen keskustaan. Ohitimme useammankin New Age- kaupan ja kädestä luentaa, terveysruokaa ja joogaa oli tarjolla.

Ojain pääkadun Spanish Colonial Revival -tyyliset rakennukset ovat vuodelta 1917.
Kadun päässä postitoimiston torni.

Ensin suuntasimme Farmer´s Marketille. Ostimme mansikoita ja ihailimme kaikenlaista luomutuotannon satoa lihasta hedelmiin, marjoihin, yrtteihin ja kukkiin. Eräs mies tarjosi kyltissään jopa ilmaisia halauksia.

Laventelikojun äärellä tuoksui oikein hyvältä.

Poislähtiessä pysähdyimme juttelemaan pyörätuolissa istuvan naisen kanssa, joka soitti didgeridoota keräten rahaa taisteluun syöpää vastaan. Hänellä oli happiviikset ja hän kertoi tarvitsevansa rahaa toisen keuhkon leikkaukseen, toinen oli jo leikattu. Annoimme avustusta ja kiitimme mielessämme Suomen terveyspalveluita. Vaikka puutteita toki on meilläkin, ei täällä kuitenkaan tarvitse kerätä leikkausrahoja katusoittajana.


Piipahdimme pikaisesti paikalliseen taidekeskukseen, jossa oli esillä Amy Lynn Stevensonin värikkäitä töitä.


Viimeinen Ojain kohteemme oli mielenkiintoinen Bartin kirjakauppa, joka on saanut alkunsa vuonna 1964 Richard Bartinsdalen kotinsa ääreen perustamasta ulkoilmakirjakaupasta. Hän sai vaikutteita ranskalaisista torikirjakaupoista ja harrasti alusta saakka kirjojen vaihtoa myynnin lisäksi. Yhä edelleen voi kaupassa myös vaihtaa kirjan tai saada luottoa kirjaa vastaan. Ja jos kauppa on kiinni, voi ulkoseinän hyllyistä valita mieleisensä ja maksaa ostoksensa oven rahaboksiin. Rakennuksessa oli jokainen huone täpötäynnä kirjoja, myös entinen keittiö, jonne oli huoneen teemaan sopivasti sijoitettu keittokirjoja. Täällä olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta olimme luvanneet tytöille rantaretken iltapäiväksi.

Bart´s Books, auki auringonlaskuun saakka.

Nämä palikat eivät olleet myynnissä, harmi vain.

Entinen keittiö keittokirjakokoelmineen. Hyllyjä oli myös molemmilla sivuseinillä.

Kirjakauppiaan vaimo liisteröi kuulemma vanhoja kirjansivuja seiniin.

Point Mugun ranta kutsui uimaan. Perille päästyä vain oli sen verran tuulinen keli, että ei tehnyt mieli veteen: aallot kävivät korkeina, oli viileää, eikä rantavahtikaan (elämänvartija, kuten tytöt sanoivat) ollut töissä. Mugu-kallion luona oli tsunamivaroituskyltti: jos tulee tsunami, pitää pyrkiä korkeammalle. Itse Mugu-kalliolta ovat suuret aallot pyyhkäisseet varomattomia maisemanihailijoita mukaansa, viimeksi vuonna 2008.



Tällaisia tunnelmia tällä kertaa. Seuraava retki vei Los Angelesin Akvaarioon, jossa silittelin hain poikasta. Hui! Siitä lisää ensi kerralla.


2 kommenttia:

  1. Mäkin oisin himoinnut noita kirjaimia!:) Et ostanut yhtään kirjaa? Kirjakauppa näyttää sellaiselle, että oisin tykänny...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, tytöt odottivat autossa, joten oli vähän hätäinen käynti. Mutta ihailtiin kirjakauppaa sitäkin enemmän.

      Poista