torstai 31. heinäkuuta 2014

Jyväskylän asuntomessut - uusi yritys

Tällä kertaa menimme miehen kanssa kahden ja saimme viettää rauhassa reilut viisi tuntia hiostavalla Äijälänrannassa.

Ennen varsinaisia kohteita vilkaisimme pienen puutarha-alueen, josta silmää miellytti heinäistutus ja etenkin hieno halkoseinämä, jonka läpi näkyy kaunis riukuaita.





Aloitimme varsinaisen kohteiden kiertämisen käänteisessä järjestyksessä ja itselleni jäi kaikista asunnoista parhaiten mieleen toisena katsomamme Luck (kohde 35). Se kiinnitti huomiotani jo Villa Muuramen (kohde 38) parvekkeelta taloja katsellessani. Talon ulkoseinät ovat mustat ja se ikään kuin häipyy maisemasta, kuin jokin musta aukko. Sisäpuolelta talo taas on valoisa ja valkoinen. Talo oli kuin musta paketti, joka pitää avata, että sitä voi ihailla.



Talon sisustuksesta 95% on toteutettu kierrättämällä, mikä kuulostaa todella kunnianhimoiselta haasteelta. Itse sisustusta katsellessa kierrätys ei mitenkään pompannut silmille, vaikka oleskelun punainen nahkasohva ja raanu selvästi olivatkin vanhoja. Eniten ihmetytti keittiöratkaisu, jossa keittiö oli häivytetty olohuoneen takaseinälle ja jotkut toiminnot sijoitettu apukeittiöön. Ruokapöytää ei ollut, mutta ilmeisesti sellainen on kuitenkin tulossa. Alaslaskettavan hanan oli joku (urpo) messukävijä jo saanut rikki. Toisten kotiin kurkkimaan pääseminen herättää joissakin ilmeisesti jotain primitiivireaktioita. Yksikin mies kopautti erään talon seinää nyrkillään - mahtoiko vastata autonostajan renkaanpotkimista, tiedä häntä.


Toinen mielestäni erikoinen kohde ulkomateriaalinsa ansiosta oli Skammin talo (kohde 23), jonka julkisivut ovat ladottua tiiltä.  Kauempaa ladonta tuo mieleen paanukatot ja on hyvin luonnollisen näköinen. Myös tumman ja tummankeltaisen yhdistelmä tuntui kodikkaalta. Luonnollisuus jatkuu myös sisällä, jossa on käytetty paljon käsittelemättömiä puupintoja. Työpöydissä kylläkin käytännöllisyys on saanut uhrautua muotoilulle, sillä kolmionmuotoiset säilytyskolot sopivat huonosti oikein muuhun kuin rullien säilytykseen.







Veden johtaminen suurelta katolta pihavajan ohi pieniin päällekkäisiin laatikoihin ja edelleen imeytysalueelle on kaunis yksityiskohta. 


Sitten alkoivat jo silmät harittaa ja aivot ottaa vastaan satunnaisesti, mitä huvitti. Lopusta muistan vain yksityiskohtia, enkä välttämättä edes tiedä, mistä kohteesta on kyse.

Maailmanmestarihiihtäjä Matti Heikkisen taloon on suksia varten  tulossa  autotalliin suksihuoltohuone. Sisätiloista jäi mieleen betoniseinä, jossa hiihtäjät lykkivät menemään.


Alueella oli somistettu muuntajat ja sähkökeskus (?) kuvaleikatuin metallilevyin. Samanlaista levyä oli käytetty myös penkkeihin.

Vessakäynnillä silmäni harhailivat jo asuntomessujen ulkopuolelle ihailemaan vanhaa ja kaunista: naapuritontin Rauhaniemen rakennusta.
Selkeä karkausyritys messujen valkoista-kiiltävää-uutta-hienoa-steriiliä-maailmasta.
Kierrätettyä puuta - valmistaja Lösung
Toiseksi viimeinen käymämme kohde oli Honkarakenteen Cube (kohde 2). Sen keittiössä miellytti takaseinän kaapiston huonekalumaisuus. Sivuseinä taas oli huomaamattomasti täynnä kaappeja.


Elämän Lanka -talossa (kohde 3) oli mielenkiintoinen pingoitusrakenne teräsrungolle. Sisäänheittohoukutuksena Remu Aaltosen sisustamat huoneet ja Henrik Schüttin Hurriganes-valokuvanäyttely. Remun estetiikka ei kuitenkaan purrut meihin.


Äijäreitille emme lähteneet, joten äijätalo jäi ehkä onneksi näkemättä. Koko juttu vaikutti jo valmiiksi huonolta idealta. Vaikka Äijälänrannassa oltiinkin, ei suomalaista miestä tarvitse kosiskella jollain äijäkamalla. Miehet kun eivät ole yhtä äijämassaa yhtä vähän kuin kaikki naiset haluaisivat vain Bling-blingiä ja höyhenbuduaareja.

Messubussista hyppäsimme pois Toivolan Vanhan Pihan kohdalla. Kahvilla emme käyneet, mutta ihailimme rakennuksia ja teimme tuliaisostokset.



Titityyn kohdalla iski runsaudenpula, vaikka olen niin monasti haaveillut lankametsästysretkestä itse kauppaan netin sijaan, että voisi hypistellä lankoja. No, täytyy varmaan tehdä uusi Jyväskylän retki.



Vanhalla synnytyslaitoksella on mielenkiintoinen historia: Entisen Kauppakadulla sijainneen synnytyslaitoksen tuhouduttua tulipalossa tarjosi vapaapalokuntalainen Toivola talostaan osaa synnytyslaitoksen käyttöön.

Pihamakasiinissa sijaitsevasta Manalanpajasta emme päässeet ilman ostoksia. Taontatyöt olivat makeita, mutta mukaan lähti kuitenkin neljä turkulaisen Kimmo Tulimetsän pronssivalukorua, kullekin perheenjäsenelle oma. Niistä kuvat vaikka ensi kerralla. Mutta katsokaapa tuota Manalanpajan lahjakorttia - Mahtava!


Manalanpajan kouriintuntuva lahjakortti.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta kurkistusmatkasta asuntomessuille, jotka taitavat meiltä jäähä käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä. Minusta tänä vuonna oli vähemmän uuden kokeilua, joten ette menetä paljoa.

      Poista