maanantai 28. heinäkuuta 2014

Me EI käyty Jyväskylän asuntomessuilla, vaikka käsilaukussa on alueen kartta

Lauantaina oli tarkoitus aloittaa keittiön kevyttä pintaremppaa - maalia seiniin ja yhdelle paneelia. Talkoisiin kutsuttu oli kuitenkin estynyt, joten muutimme sitten lennossa suunnitelmia ja ajelimme Jyväskylään asuntomessuille ja tapaamaan kivaa tuttavaperhettä.

Meillä lähtö venähti niin, että olimme helteisessä Keski-Suomessa vasta lounasaikaan. Tuttavaperhe taas oli suunnistanut asuntomessuille jo avaamisaikaan ja olivat nuorimmaisensa kanssa ihan läkähdyksissä. Sovimme siis, että tapaammekin messualueen sijaan kaupungilla lounaan merkeissä. Söimme Figarossa ja olin positiivisesti yllättynyt, kun perunoiden tilalle pyytämäni salaatti oli mansikoin höystetty, eikä pelkkä tomaatti-kurkku-salaatti. Miehen jälkiruokajätskilauta oli hieno!

Vasemmalta: Vanilja, pistaasia, lakritsi ja mustikka. Myös tuutit olivat jäätelön värisiä.
Mietimme, miten laudan muruset syödään, mutta tuttavaperheen mies sen keksi: dipataan jäätelöllä.
Ruokailun lomassa tuttavamme näyttivät kehnohkoja kännykkäkuvia parhaista asuntomessukohteista ja vitsailimme, että eihän meidän nyt sitten tarvitse messuilla käydäkään. Alueen kartankin saimme, että löydämme ne talot helposti.

Ruuan jälkeen kävimme naisväellä ihan parissa kaupassa vaan. Esikoinen oli reissussa mukana, ja kauppakierroksen jälkeen häntä ei lopulta huvittanut lainkaan ajatus kuumalla messualueella kiertelystä ja vielä kuumempiin taloihin jonottelusta. Kellokin alkoi olla yli neljän, joten ruokaillessa vitsinä heitetty lausahdus pääsi toteutumaan. Meille oli kuitenkin täysin okei, että tämän reissun pääasia oli kivojen ihmisten tapaaminen. Ennen kotiin ajelua kiertelimme vielä näyttämässä (meille) nostalgisia paikkoja esikoiselle (jolle ne olivat tietenkin vain paikkoja :D).

Elosen (?) kahvilassa kahvittelimme tuoreet kihlasormukset sormissa.
Nyt siellä on jotain ihan muuta, joten muistelukahvit eivät enää onnistu.

Villa Ranassa on tullut istuttua eräänkin kerran luennoilla.
Ja nyt vasta rekisteröin nuo hienot istutukset rakennuksen ympärillä.
Päärakennuksen kahvio eli Pähviö oli remontissa, samoin Lozzi. Pähviössä tapahtui iso osa luentojen välistä sosiaalista (päivä)elämää - opiskelimmehan aikaa ennen kännyköitä! (Iltaelämästä joku toinen kerta)

Näistä vanhoista tiilirakennuksista pidän todella paljon.

Miehen entisellä opiskelijakämpilläkin kävimme kääntymässä. Ei ole remontoitu ei.
(Olen kirjoittanut aiemmin Kortepohjasta tuolla.) Oli kiva nähdä vanhoja paikkoja, sillä niihin liittyi paljon mukavia muistoja, mutta on myös kivaa olla nyt tässä.

4 kommenttia:

  1. Aah mitä muistoja kuvista palautuikaan mieleeni. Minunkin mieheni asui N:ssä parisen vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta tuntuu, kuin se aika olisi ollut vasta eilen, toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus!

      Poista
  2. Kiva reissu! Siellä messuilla olisi vaan ollut kuumaa ja ahdasta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olisikin! Lauantaina oli todella painostava ilma.

      Poista