maanantai 21. heinäkuuta 2014

Tähtiä tähtiä



Oli kuumaakin kuumempi päivä. Olimme siitä huolimatta päättäneet kävellä Hollywood Boulevardia jalkakäytävän tähtiä katsellen. En ollut aiemmin tiennyt, että tähtiä on annettu muistakin meriiteistä kuin elokuva- ja tv-tähteydestä. Etenkään erikoistähdistä en ollut tiennyt mitään. Meillä ei ollut käytössä mitään tähtikarttaa, vaan katselimme niitä, jotka osuivat kulkureitillemme. Mies löysi ihan sattumalta oman lempibändinsä tähden.



Minua kiinnosti nykypäivän elokuvameiningin sijaan enemmän historia. Varsinkin alkupäässä bulevardia oli monta vanhaa rakennusta, joiden historia oli yhä näkyvissä - toisissa toiminta oli säilynyt elokuvien parissa, toisissa rakennus oli vaikkapa baari, mutta elokuvateatterimainen ulkoasu oli säilynyt. Kuvasin ihan vahingossa pari Howard Hughesiin liittyvää rakennusta: Ensimmäinen oli Pantages-teatterin, jonka Hughes osti ja jossa pidettiin vuosina 1949-59 Oscar-gaala. Toisen rakennuksen, Pig n´ Whistlen, kuvasin lähinnä hauskan nimen vuoksi. Tässä ravintolassa Hugheskin aikanaan viihtyi.




Puolen tunnin paahteessa tallustelun jälkeen pakenimme hellettä ilmastoituun ravintolaan. Ruuan jälkeen menimme  Madame Tussaudin vahakabinettiin, jossa suostuimme pitkin hampain amerikkalaistyyliseen ryhmävalokuvaan. Tyttöjen mielestä oli lähinnä noloa, kun kuvaaja yritti saada meitä kiljumaan kauhusta Jurassic Park -valokuvaa varten (taustalla meitä jahtaavia dinosauruksia). Miehellä oli päällään vihreä paita, joten kaikissa kuvissa hänen paitansa kohdalla näkyi vain taustaviidakkoa. Hehe! Emme siis lunastaneet kuvia. Minä ihailin vanhoja suosikkejani (ah, Lintti Itäpuu ja James Dean!) tyttöjen tutkiessa nykytähtiä. Oli kiva saada tuntumaa henkilöiden pituuksiin - James Stewartista Jackie ChaniinÄänitehosteet lisäsivät elävyyden tuntua - Anthony Hopkins hörppi hyytävästi Chiantia yhä uudelleen.


Takaisin autolle vaeltaessa jäimme tähdiksi ja hahmoiksi pukeutuneiden rahankerääjien haaviin. Tytöt eivät osanneet sanoa riittävän pontevasti ei, kun Peter Paniksi pukeutunut mies tarttui käsipuoleen ja ehdotti kuvaamista. Tiesinhän minä, että raha tulisi kuvaan mukaan, mutta otin kuvan kuitenkin meidän perheestä yli-ikäisen Helinä-Keijun, Hessun, Mikin ja Peter Panin kanssa. Siihen laitoin kuitenkin stopin, kun Peter Pan olisi halunnut ottaa meistä perhekuvan minun puhelimellani. Tunnelma lässähti entisestään Peter Panin ilmoittaessa olevansa loukkaantunut, kun en luottanut häneen. Olisiko oikeasti pitänyt antaa puhelimensa ventovieraalle, leggingseihin verhoutuneelle poika-miehelle, joka lypsää aikuisilta rahaa perheen nuoriin vaikuttamalla? No, ei minustakaan.

Lopetellaan kuitenkin seinämaalauksen latinotunnelmiin. Seuraava retki oli meren ääreen Zuma Beachille ja Getty Villaan, siitä siis ensi kerralla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti