maanantai 25. elokuuta 2014

Luovuutta ei voi pakottaa

Olen kypsytellyt työjuttuun erästä luovaa kirjoitusta nyt viidettä päivää. Alkuvaiheessa kuljettelin tehtävää mielessäni mukana tarkastellen sitä ja yrittäen löytää jonkun oman vinkkelin aiheeseen. Ei ole mitään mieltä kirjoittaa jotain, joka maistuu Wikipedialta. Siis sellaista läpipureksittua juttua, josta kyllä asiat löytyvät, mutta ei lukemiseen houkuttavaa koukkua tai tarinaa.



Ja se koukku ja tarina onkin sitten vaikeaa. Pääsin viimein kirjoittamisen alkuun. Jokin netissä näkemäni artikkeli sai mielikuvituksen lentämään ja näin tarinan sieluni silmin. Etsin vähän lisää asiatietoa tukemaan tarinan miljöötä ja samalla itse tarina vankistui ja alkoi tuntua todelliselta. Jopa keksimäni henkilöt heräsivät mielessäni eloon. Tätä kirjoitusta varten ei ollut tarpeen kuvailla heidän ulkoasuaan, mutta olisin senkin voinut jo tehdä, samoin kuin kertoa heidän kiinnostuksen kohteistaan. Mukava tunne. 

Itse teksti ei silti syntynyt yhdellä istumalla. Hioin ja parantelin montaa kohtaa. Ja usein kävi niin, että kun muutin yhtä kohtaa, ei jokin muu samassa kappaleessa enää toiminutkaan, vaan jouduin kirjoittamaan koko kappaleen uusiksi. Luovuutta ei voi pakottaa, mutta luova työ ei myöskään synny vain haaveilemalla, vaan vaatii vaivaa ja työstämistä.

Tämä oli ontuvan aasin silta ja johdanto inspiroivaan ja innostavaan arvontaan Kirpparikeijun kotona -blogissa. Tervemenoa sinne, jos kirja "Innostu & Onnistu, Ideoita & tuunauksia kauniiseen kotiin" kiinnostaa.

4 kommenttia:

  1. Luovuus on kummallista. Välillä tuntuu, ettei ehdi edellistä ajatusta loppuun, kun uusi jo pyrkii pintaan, ja toisinaan lyö niin tyhjää...varsinkin pakon edessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja monelle asialle on takarajat, mihin mennessä pitäisi olla.... Huh! Mutta luovuuden pulppuilu tuntuu kyllä ihanalta.

      Poista