maanantai 11. elokuuta 2014

Toven synttäriä juhlimassa

Toven syntymän 100-vuotispäivää oli hyvä juhlistaa vierailemalla Tove Janssonin juhlanäyttelyssä. Mukana koko perhe ja oma äitinikin vielä. Olipa mukavaa. Minusta on aina kiva käydä näyttelyissä, konserteissa tai elokuvissa niin, että on joku, jonka kanssa jakaa kokemus tuoreeltaan.


Niin kuin minulle usein käy, aloitin taaskin näyttelyn väärästä kohtaa  jäin katsomaan kaitafilminpätkää sileillä rantakallioilla tanssahtelevasta Tovesta valkoisessa palmikkovillapaidassa. Hän näytti filmillä todella onnelliselta ja innostuneelta. Filmin luota päädyin suoraan 40-50-luvulle ja katsoin alkuvuodet käänteisessä järjestyksessä. Alkutuotannosta minua kiinnostivat eniten henkilökohtaiset kuvitetut kirjeet Eva Konikoffille, joita jäin lukemaan (olipa selkeää kaunokirjoitusta!) sekä Garm-lehden kansikuvitukset, jotka olivat poliittisesti kantaa ottavia ja sotaa kritisoivia.  Maaliskuun 1940 Stalin-kuvan alla luki "Censurerades, fick inte tryckas" eli kuvaa ei ollut saanut painaa. Uuden vuoden 1942-43 kannessa raihnaisella vanhalla vuodella on nuorelle uudelle vuodelle lahjaksi vain aseita, säännöstelykortteja ja korviketta.

Toven tuotanto oli monipuolisempaa, kuin mitä minulla on ollut tiedossa. Maalaustyyli oli värikästä ja "muumimaisten" satumaisemien lisäksi oli paljon eri tyylisiä ja tekniikoiltaan erilaisia töitä. Pidin kovasti auringon punaiseksi värjäämiä rantakallioita kuvaavasta maalauksesta 60-luvulta sekä Eight Beaufort (1966) -työn tuulen tuiverruksesta.

Äidin kanssa viivyimme hieman pidempään Teuvan kirkon alttaritaulun luonnoksen äärellä. Meillä on sukua Teuvalla ja kyllä nyt täytyy varmaan tehdä taulunkatseluretki Teuvalle. Luonnoksen vieressä oli valtava seinäfresko. Löysin Toven maalamista seinämaalauksista Juhlat kaupungissa / juhlat maalla (1947) livenä helposti Toven pienet muumimaiset alter egot, toisin kuin aiemmin lehtikuvaa katsellessani.

Tutkin tarkasti Toven pienellä selvällä käsialalla tekemiä muistiinpanoja kuvituksissa ja hänen omistuskirjoituksiaan Tootille (Tuulikki Pietilälle) sekä allekirjoituksia Hermelin-hahmolla (kärppä). Nämä kirjoitin muistiin:
Till Tooticki som gjorde mig mindre osynlig, Tove 
(Tuutikille, joka teit minut vähemmän näkymättömäksi, Tove)
Trollvinter-kirjan kuvitukseen oli kirjoitettu muistiinpano:

Låt barnen själva tänka sig hur snöfrun ser ut.
(Anna lasten itse kuvitella, miltä lumirouva näyttää)

Ajatus siitä, että Jäärouvaa ei kuvata, ei ole kuitenkaan toteutunut, onhan Taikatalvesta tehty animaatiokin. Tämä seuraava korttiin kirjoitettu allekirjoitus on mielestäni innostava elämänilossaan.

Jag skulle gärna vilja veta vad som kan hindra mig att känna mig vårligt triumferande.
(Haluaisin mielelläni tietää, mikä voi estää minua tuntemasta itseäni keväisen voitokkaaksi.)

Ateneumin kahvilassa saimme lukea vielä yhden Tove-sitaatin kahvilan työntekijöiden paidasta "Rakasta ja tee työtä."

Katselin tietenkin kotiin päästyäni vielä Yle Areenalta ja Elävästä arkistosta Tove-aiheisia ohjelmia. Hän tuntui eräässä niistä olleen kovin ahdistunut yleisön suuresta mielenkiinnosta ja pienen hahmonsa tuotteistamiskoneistosta, jotka ryöstivät häneltä aikaa taiteen tekemiseltä. Hän manasi muun muassa niitä hirveitä opettajattaria (ja opettajia), jotka usuttavat kokonaisen luokallisen lapsia kirjoittamaan kirjailijalle; ja jokainen näistä lapsista vilpittömästi odottaa vastausta.
– Eivätkö he ymmärrä, mitä he tekevät!
Tove kieltäytyi kertomasta, mitä tekisi mielellään sellaisille opettajille, ei nyt aivan kuristaisi heitä kumihanskoilla mutta jotain sinne päin! Toven toive oli, että lapset kohtaisivat kirjailijan kirjan sivujen kautta. Taiteilija sai kuitenkin vuosittain parituhatta ihailevaa kirjettä ympäri maailmaa. Taitaisi Tove ahdistua nykymaailman some-elämän viserryksestä ja tökkäilystä. Suomalaisista hän oli siinä mielessä ylpeä, että heiltä kirjeitä tuli paljon vähemmän  meillä on vielä ainakin Toven elinaikana ymmärretty pitää kohteliasta etäisyyttä ihailtuihin henkilöihin.

Tove mainitsee ohjelmassa pari liikuttavaa kirjettä lapsilta. Toisessa eräs tyttö oli kirjoittanut pienellä hennolla käsialalla keskelle suurta paperia ainoastaan "Kiitos, että teit minut taas näkyväksi." Toinen kirje taas oli laitettu pullopostina Australiasta (ystävällisesti postin eteenpäin laittamana). Pullokirjeessä pieni poika halusi lohduttaa Nyytiä kutsumalla tämän juhliinsa. Poika vielä neuvoi, että jos kirje on pullopostissa kastunut, voi Nyyti pyytää mammaa silittämään sen kuivaksi.

Toven upea poistuminen näyttämöltä sarjakuvastripin avulla meni pieleen, kun viimeiseksi tarkoitettua osaa ei julkaistukaan viimeisenä. Sarjakuvassa Muumipeikko kiittelee yleisöä saamastaan ihailusta kultaista häntäänsä kohtaan. Ruutu ruudulta Muumipeikon kiitostekstit lyhenevät hänen väsyessään vastailemaan ihailijapostiin.

Vielä ehtii tutustua Tove Jansson-näyttelyyn - aikaa on 7. syyskuun saakka!


2 kommenttia:

  1. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Osaat kirjoittaa niin hyvin.:) Harmi, että normiarki taitaa alkaa vasta muutaman viikon päästä. Ei mitään mahdollisuutta ehtiä näyttelyyn.:( On ollut niin kiire, etten ole edes ehtinyt blogeja lukemaan kunnolla. Onneksi nyt edes tämän.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan tuon kiireen omista juhlavalmisteluajoista. Mikä olisikaan tärkeämpää juuri nyt. Tampereelle sitten vain muumipiirroksia ja Tuulikki Pietilän muumipienoismalleja katselemaan! Voisin tulla mukaan :D

      Poista