perjantai 3. lokakuuta 2014

Hylättyjä taloja aina vaan

Perjantaita että pläjähtää! Taidepläjäys oli tänään nopsa ja nolohkosti päättyvä. Olin suunnitellut ihan reitinkin, jonka päätepisteenä oli Café Laurell, jossa on esillä Eeva Suokon vesiväri- ja tussikynäpiirustuksia. Aloitin kuitenkin Slaughterhouse-näyttelystä vanhalla Lahden kaupungin teurastamolla - näyttely kun päättyy huomenna. Kävelin osoitteeseen Sopenkorvenkatu 10 ja seisoskelin ihmettelemässä HK:n jakeluautoja pihassa. Vähän aikaa pähkäiltyäni äkkäsin kuitenkin näyttelyjulisteen. Sitä tarkemmin katsellessani tajusin, että näyttely ei ollut vielä auki. Joku ystävällinen työntekijä firmasta availi minulle kuitenkin ovet ja pääsin sisään. Voin taas kirjata Lahti-kokemusteni vihkoon paikan, jossa en ollut ennen käynyt: teurastamon ullakko. Tila oli alkuperäisessä kunnossa ja sopi näyttelypaikaksi; valaistus oli tosin aika himmeä. Lauri Häikiön teurastettu lammas (ei hätää - teddykarvainen raato!) oli varustettu ohjeella kurkistaa sisään silmäaukosta. Aukon perällä oli peili, joten raato tuijottelikin sitten minua takaisin omalla katseellani.  Aika vinkeä kokemus. Pidin enemmän Olli Ripatin maalauksista, osa niistä kuvasi tuiki tavallisia röökisuisia tatska- ja hupparijeppejä. Olin odottanut näyttelyltä jotain tosi raflaavaa, sillä mainoksessa oli maininta "Ei sovellu perheen pienimmille eikä tosikoille." Helpotuksen huokaus - huumorintajuni on näköjään tallella. Jätin käyntini lyhyeksi, sillä minut sisään päästänyt mies jupisi jotain työnkuvaan kuulumattomista hommista.

Tästä kulmasta en huomannut ollenkaan rakennuksen päädyn teurastamo-tekstiä. Näyttely on ylimmässä kerroksessa.

Mennen tullen katselin hienoja vanhoja taloja - jokin niiden luo vetää. Osa oli asuttuja, osa hylättyjä - Mytäjäisten rannassa polski vanhoja rouvia uimassa ja Varikonkadulla oli hiljaista. Kävelin VR:n varikolle asti ja ihailin ensin punatiilirakennuksia ja sitten viereisiä puisia. Pelastakaa ne joku, perustakaa vaikka kahvila ja puoteja - kyllä minä kävisin siellä. Lupaan!


Veturihalli on rakennettu 1868-70, vesitorni 1957.


Ihailin veturihallin kauniita punatiiliyksityiskohtia ja kaartuvaa seinää. Varikkoalueelle on erilaisia suunnitelmiakin, mutta niistä ei vielä ole valmista asti tullut. Viimeisin uutinen kesältä on, että aluetta yritetään myydä. Minusta olisi tärkeää säästää ja ottaa käyttöön edes tiilirakennukset, sillä tyhjillään seisten rakennukset eivät ainakaan säästy.



Ruskeassa laatikossa lukee vielä nimikin, mutta kyljen reiästä päätellen täällä ei asu ketään.

Keltainen asuinkasarmi on kaunis. Ihailin ikkunanpielien kaiverruksia ja ulko-oven paneelin koristeita. Ulkorakennuksia on jo joku poltellut, joten pahoin pelkään näiden ihanien rakennusten puolesta.






Tallin ja ruokavaraston  päätyjä on joku poltellut.

Varikon koulun vanhin osa on 1800-luvun lopulta, laajennus 1900-luvun alusta. Talo ei ihastuta värimaailmallaan, mutta siinäkin on kauniita puuyksityiskohtia. Jos haluatte tutustua tarkemmin varikkoalueen rakennuksiin ja pihoihin, löytyy tästä linkistä paljon tietoa.



Paluumatkalla kuljin Mytskin rantaa pitkin. Uimamummoja ei viitsinyt kuvata, mutta rannan isot puut kehystävät kivasti supan reunaa. Mytäjäisen nimi on joskus ollut myös Tallinpassi ja Tampereen rykmentin uimalaitos on sijainnut siellä. Onneksi ihmiset eivät enää tulee rannalle pyykinpesuun, kuten 1930-luvulta peräisin oleva kuvailu kertoo: "suurimpana epäkohtana järvessä uijille on se perin turmeltunut, inhottava ja kokonaan sopimaton tapa, että lähikyliä myöten ja samoin monet hotellit, matkustajat ja lukuisat muut ihmiset kuljettavat kaiken saastan ja lian, filtit, lattiamatot, säkit, täkit, lumput y.m. pahimmat pyykkinsä mainittuun järveen pestäväksi ja huuhdottavaksi" (Lähde) (Lahtelaista-sivuilta löytyy vanha valokuva rykmentin uimapuuhista)


Ajatuksellisen aikamutkan kautta palasin keskustaan ja taideperjantaihini ja piipahdin Galleria Aila Seppälässä katsomassa Kirsi Neuvosen töitä. Hymyilin itsekseni, kun kuuntelin erään pariskunnan saamia vinkkejä Neuvosista häälahjoina. Meillä kun on kaksi häälahjaksi saatua Neuvosta. Kierroksen päätepiste oli kahvittelu Café Laurellissa. Mutta oi ja voi! Olin kaarrellut sen verran isoja ajatusmutkia, että unohdin kokonaan katsoa Laurellin taiteet. Pakko siis palata taidekahville piakkoin.


Perjantain cappucinotuokio vietettiin reunan äärellä. Rentouttavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Eikä! Mä en ala! Meinasin ehdottaa, että mennään tuonne varikolle, mutta sä olet niin nopea, etten ehdi ees ehdotella. Sinänsä, kun tuolla ei voi kurkistella sisälle, niin nyt ne on nähty. Tuonne saisi aika hulppeita loft-koteja...Noi muut tyhjät rakennukset onkin mulle ihan uusia tuttavuuksia. Todella mielenkiintoisia. Sopenkorvessa on varmaan monta lisää? Hitsi, kun oon kipeenä!:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sori!! Lähden kyllä uudestaankin milloin vaan. Koitahan tervehtyä, että päätään käymään retkillä!

      Poista
  2. Taisin bongata sut siellä näyttelyssä, jossa oli paljon kuvia mekoista... Samoja häälahjavinkkikeskusteluja kuuntelin toisella korvalla kun etsin mekkoinspistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepän sattui! Mekkoinspistä oli kyllä tarjolla yllin kyllin. Ja hiusideoitakin :)

      Poista