sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Mitä tiedät isästäsi?

Havahduin siihen, että olin kuvitellut tietäväni kaiken isästäni. Onhan hän ollut olemassa koko elinikäni ajan. Setäni sattui soittamaan ja kertoi, miten isäni oli nuorena miehenä asustellut kaverinsa kanssa teltassa aloitellessaan uudessa työpaikassa. Tapahtuma sijoittuu aikaan ennen isän ja äidin seurustelua, enkä muistanut moista kuulleeni ollenkaan. Päätin haastatella isää vähän lisää.

Lahja isälle.
Paketoitu oman isoäitini muistoa kunnioittaen ilman teippejä.

Isä oli joutunut lähtemään omalta kotipaikkakunnaltaan töiden perässä. Töitä oli ollut enemmän tarjolla kuin asuntoja, joten isä oli tosiaankin asustellut kolmisen kuukautta huhtikuusta eteenpäin teltassa. Tehtaalle oli osoitteeksi annettu läheisen retkeilymajan osoite, sillä työpaikkaa ei saanut ilman osoitetta paikkakunnalla. Huhtikuussa on vielä kylmiä öitä ja veto tuntuu maassa maatessa, joten paikat olivat olleet lujilla, etenkin selkä oli vihoitellut. Lähes yhtä kurjaa oli ollut erään tehtaan työsuhdeasunto parakissa. Sielläkään ei kunnon yöunista voinut haaveilla, sillä huoneessa oli aina useampi asukki ja parakissa koko ajan menossa jonkun seurueen bileet tai tappelus. Niinpä ensimmäinen alivuokralaisasunto oli tuntunut isästä suorastaan ylellisyydeltä. Muistan taas arvostaa omaa kattoa pään päällä.

8 kommenttia:

  1. Paljon on kyllä sellaista, mitä en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varmasti paljon jää tietämättäkin. Eikä kaikkea voi kenestäkään tietääkään, hyvä kun edes itsestään. :D

      Poista
  2. Joo, kyllä me taidetaan olla aika kermapeppuja, nykyaikuiset, nuoremmista puhumattakaan. Enhän mä halua yöpyä teltassa edes kesälomamatkalla!;))No, ajat muuttuu ja ihmiset sen mukana. Pitäiskin ottaa ja haastatella omia vanhempia vaikka videolle, nyt kun ovat vielä tolkuissaan ja elossa! Kiva postaus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minullakin on ollut mielessä videoinnit. Siihen vain pitäisi saada paljon aikaa. Joskus tarinat pulppuilee, toisinaan taas ei.

      Poista
  3. Se on jännää, että vaikka luulee tuntevansa jonkun, niin aina siitä oppii jotain uutta. Tuskin kukaan jakaa ihan kaikkea kokemaansa muille ihmisille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Etenkin avioliitossa pitäisi yrittää muistaa, että toisessa on vielä paljonkin kartoittamattomia alueita. Pitää vain lähteä välillä löytöretkelle: puhua uusista aiheista, kokeilla uusia asioita.

      Poista
  4. Olisi kaikkien hyvä haastatella vanhempiaan! Voisi kuulla uusia hauskoja juttuja :) Ainakin mun iskällä on tapahtunut niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti. Ja haastatteluja pitäisi tehdä monessa eri elämänvaiheessa, kun itsellä ymmärrys kasvaa omien elämäntilanteiden myötä. Ja surullista on, jos tajuaa, että on jo liian myöhä - vanhemman muisti on vaikkapa mennyt.

      Poista