torstai 1. tammikuuta 2015

Ja mites ne lupaukset?

Pitää tehdä tunnustus. Ei pitäneet mun uudenvuoden lupaukset viime vuonna, ainakaan kokonaan. Tuliko yllätyksenä? Ei mullekaan. Läsnäololupauksen ja tässä hetkessä elämislupauksen täyttymistä on itse vaikea arvioida, eikä ainakaan lupaus olla murehtimatta ollut helppo täyttää. Yritystä kuitenkin on, koko ajan. Plussana voisi ehkä mainita, että menin ennakkoluulottomasti joihinkin juttuihin mukaan: kokeilin ARIS-virtuaalipeliä ventovieraiden kanssa, poimin liftaajan kyytiinsilittelin haita ja kävin ensimmäistä kertaa katsomassa mölkkykisoja. Syksyllä kävin useasti taidenäyttelyissä  ja hiippailin uteliaana autiotaloilla 1, 2 ja 3. Pauskan innoittamana aloitin uuden harrastuksen: geokätköilyn. Pauska sai minut myös melkein pelaamaan bingoa. Siinä kohtaa meni kuitenkin ennakkoluulottomuuteni rajat, kun sänkileukainen vihreäleggingsinen mies olisi tahtonut minut perhekuvaan.




Viime vuonnahan uhoilin käyttäväni liikuntasovellustani The Walk neljästi viikossa ja rankaisevani itseäni blogijulkisesti, jos näin ei kävisi. Alku oli hyvä, mutta kuten ehkä muillakin, unohtuu hyvä lupaus noin helmikuun puolivälin jälkeen, niin minullakin. The Walkista täytyy kyllä puolustuksekseni sanoa, että sen käyttö tyssäsi helmikuun alussa siihen, että ilmestyneet tehtävät oli jo kaikki kävelty läpi, eikä uusia julkaistu ennen kuin kuun lopussa. Ja siihen saumaan osui tietenkin flunssa. Tauko on pahasta lupaushommissa, pääsee into lopahtamaan. Ja flunssia osui viime kevääseen useampi.

No, viime vuodesta oppineena ei kai pitäisi luvata mitään? Mitä vielä - lupaukset kuuluu uuteen vuoteen ja vaikka ne pitäisivät vain helmikuulle, on sekin jo jotain. Eli mitähän keksisi? Liikuntoja lupailin jo viime vuonna, joten en tee niistä mitään julkista lupausta, jatkampa vain syksykaudella hyvin alkanutta ryhmäliikuntatapaani ja yritän käydä tiheämmin sovellusten usuttamana tai muuten vain ulkona. Raitis ilma tekee hyvää! (Tämä ei siis vielä ollut se lupaus).

Kotona on monta asiaa rempallaan, joten voisin tällä kertaa luvata ehtoisien varastojeni trimmausta. Lipastojen laatikoista putoaa pian pohjat ja lankavarastoni ei mahdu enää edes jättisuureen IKEAN varastolaatikkoon (valitti mieheni). Niistä aloitan viikonloppuna. Ja jos hankin uutta rompetta tai lankaa, pitää sen edestä sitten kadottaa vanhaa pois. Noin, luvattu! Pitäkää mulle peukkuja.

Hehe: Ahti telottaa - minä aion telottaa ylimääräistä roinaa tänä vuonna!

Ja koska kuulemma venäläiset ennemminkin toivovat asioita uudelle vuodelle lupaamisen sijaan, toivon vielä paria asiaa: kukaan rakkaani ei sairastu vakavasti eikä minun tarvitse käydä yksissäkään hautajaisissa.


6 kommenttia:

  1. Hyvä teksti, bingoon mennään tänä vuonna, geokätköily on talven - no ehkä tätä voi talveksi sanoa - myötä jäänyt meikeläisellä kokonaan, keväällä ryhdistäydyn. Lupaan vähentää työmäärääni ja lisätä liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ennakkoluulottomuuden tiellä täytyy ehdottomasti jatkaa; tulee tehtyä uusia asioita ja voi vaikka yllättyä iloisesti! Työmäärän vähentäminen on välillä vaikeaa, mutta varmaan suunnitelmallisuus auttaa ja kun muistaa sanan EI, jos ylimääräisiä ehdotellaan. Voitais liikkua yhdessäkin, ainakin geokätköjen perässä!! Se on kivaa, eli kiitos sinulle uuden harrastuksen esittelystä!

      Poista
  2. Minä en ole tehnyt lupauksia juuri koskaan enkä tehnyt nytkään, ei vain tunnu omalta jutulta. Mutta toki ymmärrän, että toiset haluavat niitä tehdä.

    Uudet kokeilut vaikka harrastuksissa tuntuvat kiinnostavilta, niitä on tullut itsekin tehtyä ja osa on jäänyt pysyviksi harrastuksiksi. Kyllä ne vain rikastuttavat elämää kaikenlaiset uudet jutut vanhojen ja tuttujen rinnalla.

    Hyvää uutta vuotta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole aina tehnyt lupauksia. Mutta halusin taas vaihteeksi kokeilla, miten hyvin tai huonosti ne omat päätökset pitävät. Ja uusia asioitahan voi kokeilla milloin vain.

      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  3. Hyviä toiveita! Minä en tehnyt mitään lupauksia, mutta yritän tehdä parhaani ja olla silti suorittamatta. Hyvää uutta vuotta! Pidän peukkuja, että päätöksesi pitävät. ...mutta jos eivät pidä, niin ole itsellesi armollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ainakin eka viikon tavarantelotukset on menneet sutjakkaasti. Mutta saattaa se telotushommakin alkaa hirvittää jossain kohtaa. Silloin tavarat vellovat itsensä syvemmälle kaappien perukoille helpotuksesta huoaten odottamaan seuraavaa vuodenvaihdetta lupauksineen.

      Poista