sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Asetu toisen asemaan

Ilahdutin yhtä kaveria tekemällä hänen puolestaan yhden homman, joka itseänikin satunnaisesti tympii. Oli helppo asettua hänen asemaansa ja miettiä, mistä hän ilahtuisi, sillä usein se, mikä ilahduttaisi minua, ilahduttaa myös kaveria. Eikä ilahduttaminen vaadi edes lompakon aukaisemista. Moni saattaisi ilahtua ihan vain lumenluonnista, lenkkiseurasta tai rauhallisesta teehetkestä lasten harkkoihin viennin sijaan.

Toiselle kaverille on ilahdutus vasta alkutekijöissään, joten siitä vähän myöhemmin.

Kolmannelle kaverille vein kukkia ja lupasin kompata häntä ruokavaliossa. (HUH - mihin olenkaan lupautunut!) Mutta jos seuraavan kerran kyläillessä vaikka söisimmekin porkkanatikkuja dipillä ja kävisimme kävelyllä, niin jäisi ne houkutuskakkukahvit pois kuviosta.



(Sovitaanko niin, että mun kuvani tuhnuisuus on tällä kertaa tahallinen tehokeino?)

Perjantaina kotimatkalla eläydyin näkövammaisen asemaan julkisissa kulkuneuvoissa. Ihmettelin kylttiä, jossa kerrottiin paikan kuuluvan näkövammaiselle ja hänen koiralleen. Koiran kanssa näkövammainen vielä varmaan pääsisi kyytiinkin, mutta mistä hän tietäisi, minne suunnistaa istumaan? Kyltti on kovin pieni ja ainakaan sokea sitä ei voisi lukea lainkaan. Koirakaan ei osaa lukea. Ehkä kuski muistaa kertoa paikasta? Tai ehkä kyltti onkin tarkoitettu meille normaalinäköisille. Kiinnostuin myös siitä, miten näkövammainen ylipäänsä pääsee oikeaan bussiin pysäkiltä ja päädyin lukemaan Näkövammaisten Keskusliiton sivuja. Pysäytyskyltti on varmasti toimiva keino, mutta vielä pitää tietää, millä pysäkillä pitää seistä ja milloin.

Myös MTV:n toimittaja Ripsa Papunen-Koskinen eläytyi toisen osaan pukiessaan ikäpuvun päälleen. Liikkuminen, näkö ja kuulo heikentyneinä on hankalaa selvitä monesta ihan arkisesta asiasta. Toisen asemaan asettuminen on tärkeää, että emme unohtaisi heikompia päätöksenteossa ja arjen tilanteissa.

Empaattista alkavaa viikkoa kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti