torstai 9. huhtikuuta 2015

Saisko tälläästä olla? - isoisoäidin muistokirjasta

Mummoni jäämistössä oli isomummoni muistokirja 1920-luvun taitteesta. Varhaisin merkintä on vuodelta 1916. Muistoja oli kirjoiteltu isomummoni ollessa yli parikymppinen. Se mietitytti, sillä omat muistokirjainnostukseni sijoittui ala-asteelle. Muistojen väliin on isomummoni kirjoittanut ylös myös muutamat laulunsanat ja lapsiin liittyviä tärkeitä päivämääriä, kuten mummoni ensiaskeleet heinäkuussa 1922. Joillakin sivuilla on myös hentoja lasten piirtämiä leikkikirjaimia, jotka matkivat aikuisten käsialaa.











Kääntelin hauraita sivuja ja mietin, että melkein pitäisi olla museohansikkaat kädessä. Ihailin kauniita mustekynän vetoja ja vanhan käsialan silmukoita ja kaaria. Tunnistin omassakin lapsuudessa käytettyjä muistokirjarunoja. Joukossa oli kuitenkin myös vitsikkäitä ja osin luultavasti kirjoittajien itse keksimiä runoja. Joitakin runoja verhosi tahallinen vihjailevuus tai salaperäisyys. Allekirjoittajien joukossa oli muun muassa Eräs kulkuripoika, Eräs sahuri, Yksi Jumalan mieliharmi (mitähän oli se kirjoittaja mielestään tehnyt ansaitakseen moisen nimen). 





















1916
Kuin kuu ja tähret taivahalla
tahtovat sen toristaa
että olet mun ystäväni
vaikka et kehtaa omistaa.
Piirsi J.L.

1916
Muisto
Pienen laulun kirjotan
sinun liivis rintapieleen
siitä saat sen lukea,
kun riisut toisen vieren.
piirsi AL

























V. 1920
Kuin Jussipoika huutaa!
Ja kakarasi parkuu
niin heti ota pieksusi
ja lähre karkuun?


























2/5 1920
En toivonut suuruutta, mainetta,
En kultia unelmoinut.
En ruusujen uhkeaa loistoa,
ei riemuja kantelo soinut.
Ei, pientä mä pyysin,
ja pikkuisen mi rintaani sytytti tulta.
Mä lemmestä pyysin,
sain murusen vaan,
kohtalo kielsi sen multa.
Kärsi,
Taistele,
ja voita!
Iida
1925 Muistti
Rakkaus on kuin porraspuu
siihen niin moni kompastuu
rakkaus on kuin naurismaa
siitä niin moni varastaa.
Ystävyydellä
Jenny...

1926
Orava se hyppeli puusta puuhun,
suutelota lentää suusta suuhun,
pidä [isomummoni nimi] Heilasi hyvänä,
arkina ja pyhänä.
Piirteli yksi
köyhä, kurja,
huono ja halpa
keskeltä [...]kylää.





12 kommenttia:

  1. Voi, nykylapsilla ei muuten ole värssykirjoja ollenkaan! Joku omakin löytyy varastosta...Tuli myös mieleen, että taisin vähän ikävästi irroitella äitini värssykirjasta kiiltokuvia itselleni 70-80-luvun alussa. Voi älynväläys!:(
    Mutta sulla on aarre!<3 Pidä siitä hyvää huolta!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipå muuten olekaan. Nykynuorten perinteet on kai jossain somen sopissa - Gosuissa ja muissa. Omat muistokirjani ovat jossain hyvän tallen perukoilla - täytyisi kaivella esiin ja tutkia. En enää muista kaikkea, mitä niihin on kirjoitettu.

      Poista
  2. Voi mikä löytö! Hauskaa, että on noin monta murteella kirjoitettua värssyä :). Missähän minun muistokirjani onkaan....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummolassa melkein tarttui murre aina minuunkin, vaikka en sitä muuten puhunutkaan. Muistokirjat on ihania aarteita.

      Poista
  3. On kyllä aarre :) Hyvään talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tallessa on! Se oli kuitenkin vähällä joutua jonkun kirjan välissä hukkaan. Saan kiittää siskoa, että tämä on tallessa.

      Poista
  4. Aika ihanaa, että tämä on säilynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Perhehistoriaa ja kulttuurihistoriaa samassa.

      Poista
  5. Ihana muistokirja - minullakin on jossain aarrelaatikossani omani... Tuo viimeinen runo: "Oksan taitan onnen puusta..." kuulostaa tutulta... Olisikohan sellainen myös omassa muistokirjassani... :) Ihanaa että tämä muistokirjasi on säilynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Nämä muistokirjat ovat aarteita! Mun muistokirjassani oli monella sivulla "... se on nätti tyttö, taivaskin sen todistaa. Onnellinen on se poika, joka ...n omistaa!" Ja ikää meillä kirjoittajilla ja lukijoilla taisi olla 8-10 v. :)

      Poista
  6. Ihan huikeaa! Mulla on mummoni muistokirjoja 40- & 50-luvuilta, mutta tämä on jo todella vanha. Miten ihana käsiala!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ihanaa, että sinullakin on mummosi muistokirjoja.

      Poista