lauantai 27. kesäkuuta 2015

Peuranlihaa ja veistoksia

Pääsimme irtautumaan arkiympyröistä miehen kanssa ihan kahden Baijeriin, Etelä-Saksaan. Nuorilla oli omat menokuvionsa, joten olimme vapaita lähtemään. Olin seuraillut sääennusteita pitkin edeltävää viikkoa ja ollut ihan varma, että koko viikon sataa. Sen mukaan pakkasin sitten joka päivälle pitkähihaisia ja taisi joku neulekin olla mukana. Vuorilla kun voi olla vilakkaa. No, toisin kävi, meidän onneksemme.

Viivähdimme muutaman tunnin Münchenissä. Ehdimme syödä Zum Augustinerissa, perinteisempää paikkaa saa Münchenistä hakea. Täällä käyvät kaikki paikalliset, mikä on hyvän ravintolan merkki. Söimme tuoretta baijerilaista metsäkauriin lapaa ja munaspätzleä. Lisuketta ei kyllä jaksettu syödä loppuun, sillä tuota lihaa oli sen verran paljon. Perinteiseen tapaan loistaa saksalaisessa annoksessa vihreä lähinnä poissaolollaan, enkä ihan ymmärtänyt appelsiininviipaleen merkitystä annokselle. Mutta liha oli mureaa ja hyvää. Ai niin, ja varoituksen sana. Vaikka Bretzelit ovatkin valmiiksi pöydässä tarjolla, ne eivät ole ilmainen lisuke.


Tämä patsas hymyilytti minua hieman. Ihmisillä on tapana koskettaa patsasta hyvää onnea tuomaan ja patsaan vaaleat osat paljastavat, mistä kaikkialta possua on eniten sivelty. Jotkut ovat kai vakuuttuneita villisian hedelmällisyydelle suotuisista vaikutuksista.


Frauenkirchen kirkossa en ollut aiemmin käynyt, vaikka olen pyörinyt kävelykadulla useasti. Kirkko on ulkopuolelta suurelta osin remonttihuputettu, mutta sisällä pääsimme näkemään vaikuttavan holvikaton.


Loin kuitenkin katseen myös lattiaan. Tällainen vinoon ladottu kivilattia olisi mukava sitten joskus kun saan sen lottovoittoni, josta edellisessä postauksessa haaveilin.


 Uuden raatihuoneen vesisyöksyt olivat tosi persoonallisia. Uusi raatihuone on valmistunut vuonna 1905 eli todellakin uusi verrattuna vanhaan raatihuoneeseen, joka on alunperin 1300-luvulta, mutta oikeastaan uutta raatihuonetta uudempi, sillä se tuhoutui täysin sodassa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1952. Jos haluaa kurkkia elämää Marienplatzilla, voi suunnata live-nettikameraan.


Seuraavassa osassa matkataan sitten vuorten syliin.

9 kommenttia:

  1. Onnellisen näköinen possu :). Aika kummallista tyrkyttää pöydässä tuotetta, josta sitten pitää maksaa. Kuinkahan moni menee halpaan ja sitä syö ja sitten maksaa laskun siitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai vähemmälläkin hivelyllä :P Eikä tarjoililja varoittanut etukäteen - kysyi laskun yhteydessä, että oltiinko otettu niitä (vieressä istuneet kun söivät yhdet). Uskoi meitä kyllä. En ole muualla huomannut tuollaista tappa, joten en tiedä tarkemmin, onko joku laajempi ilmiö vai vaan tuon ravintolan oma juttu.

      Poista
    2. Aika härski vedätys :). Barcelonan Ramblalla oli ilmoitus, että ruoka kympin. Kysyttiin, että otatteko juomista, muilla oli sangriaa litran kannu, meillä limsaa. Hinta oli kympin! Se siitä edullisuudesta. Tietenkään hintaa ei selkeästi kerrottu, jossain reunassa se varmaan espanjaksi luki.

      Poista
    3. Niinpä. Saksassakin juomilla tehdään katetta, etenkin limsoilla ja kivennäisvesillä. Aina saa raittiit kärsiä :P

      Poista
  2. Kiva uusi banneri!:)
    Reissupostauksia on kiva lukea, joten jään odottamaan jatkoa.:) New Yorkissa oli sellainen härkäpatsas, jota myös kosketeltiin lähinnä "aroista paikoista!.;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoa seuraa lähiaikoina - on vaan pari juttua ensin tässä välissä, niin ei ehdi postailla. Huomenna kiidän ihan pääkaupunkiin. :) Mä oon sen verran häveliäs, että ei tulis mieleenkään hivellä sukukalleuksia julkisella paikalla - edes patsaalta.

      Poista
    2. Ai niin, ja banneri liittyy taas reissulla nähtyyn, kerron ens kerralla, mikä se on.

      Poista
  3. Jee, jee! Toivottavasti tänään oli erityisen hyvä päivä!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä ei olisi voinut olla parempi!

      Poista