tiistai 30. kesäkuuta 2015

Vuorten syliin - minne majoittua?

Yleensä itsenäisillä loma-asuntojen vuokraajilla on henkilökohtaisempi palvelu ja vastaus tiedusteluihin tulee nopeammin kuin välitysfirmoilta. Poikkeuksiakin voi olla, joten majoituspalveluiden arviointikeskusteluita kannattaa lukaista. Niihin ei tietenkään voi aukottomasti luottaa, sillä aina on myös hankalia asiakkaita, jotka kirjoittavat omasta ahtaasta näkökulmastaan. Käytin hakuun loma-asuntosivustoa Traumferienwohnunge.de, jossa voi valita eri hakukriteerejä. Meille oli tärkeää, ettei asunnossa ole tupakoitu ja että nettikin löytyy.


Joistakin välitysfirman kautta tarjolla olevista asunnoista emme saaneet vastausta tiedusteluihimme yli viikkoon. Silloin päädyimme Graseggerin perheen vuokra-asuntoon, jolla on viisi tähteä (esittelykansiossa oli tosite paikallisen turistiyhdistyksen puheenjohtajan allekirjoituksin). Meiltä ei vaadittu mitään varausmaksua ja Graseggerit olivat pitäneet asuntoa meille varattuna ensiuteluistamme lähtien, vaikka emme vielä olleet edes vahvistaneet mitään. Herra Grasegger myös haki meidät asemalta omalla autollaan, joten meidän ei tarvinnut aloittaa lomaa pähkäilemällä bussien kulkua.

Meitä viehättivät asunnon monet puuveistosyksityiskohdat, jotka ovat kuulemma herra Graseggerin omaa käsialaa. Samoin oli ihanaa, että koko Zugspitz-nimisen huoneistomme ympäri kulki parveke. Olohuoneen puolelta näkyi Zugspitzelle, Saksan korkeimman vuoren huipulle, joka on tosin alakuvassa pilven peitossa. Talo sijaitsi omakotialueen keskellä ja naapurit olivat lähellä, mutta mistään ei kuulunut häiritsevää meteliä ja näkymät asunnosta olivat rauhalliset.


Piha oli huolella hoidettu ja tuollaisen polun ja portin haluaisin omallekin pihalle.


Itse asunnossa oli kaikki, mitä toivoa saattaa. Ainoastaan televisio-ohjelmien täysi saksankielisyys vähän häiritsi miestäni. Mutta emmehän olleet tulleet televisiota katselemaan. Alla kuva punasävyisestä makuuhuoneesta.


Asunnolta oli vartin kävely Partenkirchenin keskustaan ja Kurkartella saa matkustaa ilmaiseksi paikallisbusseilla. Kurkarte maksaa 2 euroa/henkilö/päivä ja sellainen on pakko hankkia. Maksu ei ole majoittajan omiin kuluihin tarkoitettu, vaan rahalla ylläpidetään turismin vaatimaa infrastruktuuria, kuten vaelluspolkuja. Kortilla pääsee joihinkin paikkoihin ilmaiseksi ja sillä saa myös alennuksia monissa nähtävyyksissä. Ravintoloissa ja kaupoissa siitä ei kuitenkaan hyödy.

Ensi kerralla kerron, mitä kaikkea teimme Garmisch-Partenkirchenissä.

6 kommenttia:

  1. Oi, hieno asunto teillä oli. Tuo suunta, Partenkirchen-Garmisch kiinnostaa minua kovasti. Innolla odotan jatkoa eli niitä tekemusiä. Jos vaikka sais vinkkiä tulevaisuuden reissuun!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella lämpimästi. Alue sopii monenlaiseen lomailuun, mutta etenkin aktiivilomailijoille.

      Poista
  2. Onpa upea asunto ja niin hienot maisemat!:) Voi, olisi niin monta paikkaa, jonne olisi kiva matkustaa...Tuo seutu on yksi niistä. Jos voitan lotossa, niin välittömästi laadin kauhean pitkän listan paikoista, joissa haluaisin käydä.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveilu on jo melkein puolet reissua. Tai eihän se ole, mutta vois olla. :P Mietin aina, että tuonne ja sinne palaan uudelleen, mutta kun uusiakin ihania paikkoja olisi niin paljon, että ei ihmisikä riitä niissä käymään.

      Poista
  3. Näppärä kortti ja ihana asumus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Viihdyimme todella hyvin.

      Poista