keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Garmisch-Partenkirchen – vanhaa, uutta ja kaunista

Garmisch-Partenkirchen ei ole virallisesti kaupunki vaan "Marktgemeinde" eli markkinaoikeuksilla varustettu paikka, olisikohan suomen vanha nimitys kauppala lähinnä vastaava. Eiliseen palaan vielä yhdellä kuvalla. Kyltissä varoitetaan koskemasta eläimiin – vahingonkorvauksia ei tulla maksamaan. Eli muutkin kuin amerikkalaiset vapauttavat itsensä vastuusta ihan varmuuden vuoksi.


Ajelimme ilmaiseksi paikallisbussilla aidon Lidlin ohi, tosin Franz Lidlin rautakaupan, ei sen Suomeenkin rantautuneen ketjun. Tutustuimme ensin Garmischin keskustaan.


Kauniit seinämaalaukset ja puuveistosyksityiskohdat jaksavat kiinnostaa minua kerrasta toiseen. Monet maalaukset ovat aiheeltaan uskonnollisia tai kertovat talonomistajan ammatista. Myös viisaita lainauksia löytyy seiniltä. Seuraavassa kehotetaan palvelemaan totuutta, etsimään selvyyttä ja järjestämään ponnistelunsa jotta eläisi onnellisen elämän.


Sinisen Hibler-talon teksti sopii minulle: 
Kukat ovat siunaus Jumalalta,
joka ne loi. 
Kukkien hoitaminen, 
mikä ihana ammatti.


Meitä ihmetyttivät Jocher-talon ammottavat aukot, joissa kuuluisi olla ikkunat. Ehkä taloa kunnostetaan. Maalauksessa on muun muassa piispa Benno ja Pyhä Leonhard. Ovikin on kaunis!



Schuh-Wittmanin rakennuksen päätymaalauksessa on hurjempi meno: piikkinuija, veitsi ja Baijerin lippu. En tiedä tarkemmin, mikä sota tai kapina on maalaukseen ikuistettu. Baijerissa ja Saksassa on sodittu paljon, kun pienet ruhtinaskunnat ovat ottaneet yhteen eri vuosisadoilla.


Mohrenplatz-aukion laidalla on säilynyt vanha maalaistalo "Beim Polzenkaspar", jossa sijaitsee pieni vapaaehtoisvoimin toimiva kirjasto. Talon edessä tyypillinen aidattu maalaistalon puutarha. Samalla tavalla aidatun yrttitarhan voisi laittaa omaankin pihaan.


Kirjailija Michael Ende syntyi Garmisch-Partenkirchenissä. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Momo ja Tarina vailla loppua.  Kylpyläpuisto on nimetty hänen mukaansa. Ja "Kur" viittaa siis Garmisch-Partenkircheniin ilmastokylpyläpaikkakuntana. Raittiiseen vuori-ilmastoon on tultu tervehtymään jo kauan sitten.



Kneipp on kahluupaikka puistossa ja siihen johtaa vesi vanhasta myllynrattaasta. Ajatellaan, että raikkaassa vuorilta virtaavassa vedessä kahlaamisella on tervehdyttäviä vaikutuksia. Keskellä on kaide, josta voi pitää kiinni, kun kahlaa.


Suloinen suudelmapaikka jalavan alla, oi kuinka romanttista.


 Kiva oivallus on tekstuuripolku, jota pitkin voi kulkea paljain jaloin ja tunnustella erilaisia polkumateriaaleja. Teki itsekin mieli mennä sinne, mutta jätin sitten kuitenkin väliin, höh minua.


Seuraavalla kerralla kipuamme vuorelle.

2 kommenttia:

  1. Kävitkö kahlaamassa vedessä? Tietenkin haluaisn myös tiettä, että tastasitteko suutelopaikkaa?;D Kyllä on kaunista, ei voi muuta sanoa. Mä varmaan tarvisin raitista vuoristoilmaa...;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä kahlannut, kun ei ollut pyyhettä mukana, että olisi saanut jalat taas kuivaksi. Emme myöskään suudelleet, sillä lähellä oli pari nuorta miestä juomassa kaljaa ja kuuntelemassa reggaeta soittimestaan, joten tilanne ei ollut suotuisa romanttiselle jalavanalushetkelle. Vuori-ilma on pökerryttävän ihanaa. :D

      Poista