keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Partnachklamm – vettä ja kiveä

Garmisch-Partenkirchenin historia on aika jännä. Paikkakunta syntyi, kun Hitler tarvitsi tarpeeksi suuren järjestäjän 1936 talviolympialaisille. Mutta vaikka ylempää käskettäisiinkin lyödä kaksi kylää yhteen, ei se muuta kyläläisiä mielessään yhtäkkiä vaikkapa garmischilaisista garmisch-partenkircheniläisiksi. Ja Partenkirchenin asukkaista on varmasti kiusallista sellainen tapa lyhennellä ja nopeuttaa puhetta, että sanoo vain matkustavansa Garmischiin lomalle. Kummallakin kylällä on edelleen oma ydinkeskustansa ja luontokin muodostaa rajaa Loisach- ja Partnach-jokien muodossa.

Aloitimme lomapuuhamme Partnachklammin solasta. Kävelimme olympiastadionin halki ja mietimme stadionilla, että voisimme palata katsomaan talviurheiluaiheisen näyttelyn, jos lomasäät eivät suosisi. Säät olivat kuitenkin hienot, joten emme palanneet näyttelyyn. Lahti-Promenadekin jäi katsomatta, jotenkin se unohtui.

Bongaa Janne Ahonen


Laskettelurinteen puolivälissä erottui lauma lampaita pieninä valkoisina pisteinä. Stadionille kantautui myös kellojen kilinä, mutta myöhemmin selvisi, että se kuului stadionin takaniityltä, ei rinteestä.

Partnachklammin solan pohjalla pauhaa Partnach-joki ja kävelypolku on hakattu solan sisäseinämään. Välillä polku kulkee kallion sisällä. Seinämistä ja joesta roiskuu vettä, joten alkukantaiset elementit ovat kyllä hyvin iholla. Hieno tunne.




Päästyämme solan läpi patikoimme 15 minuutin päässä olevalle Forsthaus Graseckille. Kyltissä siis luki etäisyys minuutteina. Kilometri vuorenrinnettä on toki aivan eri asia kuin kilometri tasamaata.

Enää pieni pyräys, niin pääsee syömään. Alpeilla ei kovin helposti pääse nääntymään nälkään, sen verran tiheä on niittymajataloverkosto. Jonnekin neitseelliseen vuorenrinteeseen tähyillessään tajuaa yhtäkkiä näkevänsä alppiravintolan.


Ohitimme Almwirtschaft Wettersteinin. Luukulla kurkki pari suloista pikkupoikaa, joille täti puhalteli sisältä saippuakuplia.


Bongaa öttiäinen
Graseckia on juuri laajennettu ja sillä on moderni ilme, joten jos ei sellaista kaipaa Alppi-maisemissaan, kannattaa jäädä jo edelliseen paikkaan. Söimme hyvin ansaitun lounaan; minä tuhdisti gulashia, jota tuntuu olevan joka ravintolan listalla ja mieheni otti makkarasalaatin, joka on minusta hassu ruoka: leikkelemakkaroita ja pikkuisen vihreää (ei edes aina sitäkään), painotus on sanalla makkara. Ruokailun taustamusiikkina kolisivat lehmänkellot. Itse lehmiä en ehtinyt kuvata; kipusivat niitylle piiloon.

Gasthausin vierestä lähti pieni köysirata takaisin alas, joten menimme sillä, emmekä patikoineet solan yli vievälle riippusillalle, josta olisi voinut kurkistaa solaan ylhäältä päin. Kummallakaan ei oikein olleet jalat siinä kunnossa, että olisi tehnyt mieli kivuta yhtään ylemmäs. Mutta voin suositella kaikille, joita korkeus ei hirvitä ja kroppa on vaelluskunnossa. Olen jollain aiemmalla reissulla kävellyt sitä kautta ja näkymät ovat kyllä upeat.

Partnachklammin solalle mennessä kävelin tämän autiotalon ohi, jota oli pakko kuvata, sillä jaan Mansikkatilan mailla-blogin Tainan kanssa kiinnostuksen hylättyihin rakennuksiin. Köysiradalta sai hyvän ilmakuvan ja sen verran utelias olen, että uhmailin kieltokylttiä ja kävelin lähemmäs kuvaamaan etuovea. Paikka taitaa mennä kohta purkuun (snif), sillä tontin laidalla oli rakennusliikkeen mainoskyltti.



Ensi kerralla vähän paremmin säilyneitä vanhoja rakennuksia.

6 kommenttia:

  1. Onko kuvissa Jannen lisäksi Jens ja Andy? Neljättä en äkkipäätään tunnista.

    Kauniit maisemat, käsitykseni Saksasta matkailumaana parani ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että tunnet nämä: vasemmalta Andreas Goldberger, Jens Weißflog, Sven Hannawald ja Janne Ahonen. Minusta mäkihyppääjiä on välillä vaikea tunnistaa, kun ovat aina pipot tai kypärät päässä. Kiva, jos sain käsitystä paranemaan. Itse pidän eniten Etelä-Saksasta, mutta on Reinin varrellakin paljon kaunista katsottavaa. Pohjoisessa meren rannalla, Bodensee-järvellä ja Schwarzwaldissa en ole vielä edes käynyt.

      Poista
    2. Sveniä vähän mietin, mutta ei oo mitään käsitystä siitä, minkänäköinen hän on. :)

      Poista
    3. Kloppeja kaikki noissa kuvissa :D

      Poista
  2. Kyllä mulla täällä matkakuume vaan nousee, kun näitä kuvia katselen ja lueskelen juttujasi! Todella harmi, että mun oppilaat ei oo vielä lähelläkään kuudetta luokkaa!;D Jos vaikka sitten taas päästäis yhdessä reissuun.:)

    Mulla ois sulle pari autiotaloakeikkaa tiedossa! Toisessa on kyllä vartiointikyltit, mutta onneksi me vaan kuvaillaan kauniita rapistuvia rakennuksia, eikä tehdä mitään pahaa.:) Huomiseen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei viittis uhmata mitään kylttejä - tulee pian koirapartio paikalle :O. Uteliaana kyllä olisin mukaan lähdössä!

      Poista