sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Zugspitze

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta Zugspitze-aamuna. Olen monesti miettinyt, miksi Saksan korkein vuosi on nimeltään "junahuippu" ja tästä linkistä voitte käydä lukemassa selitystä. Oletetaan, että nimet liittyvät lumivyöryjen piirtämiin vanoihin - "junaratoihin" vuoren rinteillä.

Ylös menimme Zahnradbahnilla eli hammasratasjunalla. Raiteiden keskellä on lokoset, joihin junan alla olevien hammasrattaiden hampaat asettuvat ja vetävät junaa ylöspäin. Varsin turvallinen systeemi siis, ei mitään taaksepäin liukumisen vaaraa, vaikka raiteita pitkin mennäänkin. Junaan voi nousta Garmischista ja muutamalta pysäkiltä myös matkan varrelta. Ensin puksutellaan laakson päähän Grainaun kylään, jossa vaihdetaan hammasratasjunaan ja nousu vuorelle alkaa. Matka Zugspitzplatt'lle kestää Grainausta tunnin verran. Menopaluu maksaa aikuiselta 52 euroa, joten tämä oli reissumme arvokkain kohde. Juna kulkee 19 kilometrin matkastaan 4,4 kilometriä tunnelissa, mutta siihen menee 45 minuuttia eli suurin osa matka-ajasta ollaan tunnelin pimennoissa. Jos haluaa kuvia Eibsee-järvestä kannattaa istua menosuuntaan oikealla puolella junaa ja kuvata järveä juuri ennen kuin juna sukeltaa tunneliin Riffelrißin pysäkin jälkeen. Kuvaushetki menee nopeasti ohi ja ikkunoilla saattaa olla kamera poikineen. Saattaa olla järkevämpää kuvata järveä rauhassa vuoren huipulta tai Eibseen köysiradalta.

Ensin kuva, joka on otettu junan ikkunasta.


 Sitten Eibsee-järvi huipulta kuvattuna.


Parhaat kuvat saa Eibsee-köysiradan kyydistä. Seisoin köysiratavaunun etuikkunalla, joten alas katsoessa oli huikeat näkymät. Jos korkean paikan kammo vaivaa, kannattaa seisoa vaunun keskellä ja katsoa suoraan eteenpäin tai tuijotella vain vaunun lattiaa.





Itse vuoren huipusta ei kesällä saa kuvaa, jossa ei olisi ihmisiä, sillä sinne pääsee silloin kiipeämään. Hetken menoa katseltuamme totesimme, että ei ole meidän juttu – yksi osa reitistä liukasteltiin jyrkännettä pitkin jään päällä. Ei olisi onnistunut meiltä tällä kertaa.


Huipulla pääsee vierailemaan toisessa maassakin, sillä Tirolin Zugspitz-köysiradan tasanne on Itävallan puolella.


Garmisch-Partenkirchen siintää alhaalla.



Huipulla emme viipyneet kovin kauan. Ohut ilmanala saattaa saada aikaan huonoa oloa verenpaineen muuttuessa, joten oli mukavampaa ruokailla Eibseen rannalla hotellin ravintolassa. Sieltä olisi saanut pihagrillistä kalaakin, mutta valitsimme kuitenkin ala carte-annokset. Mukava aurinkopäivän lopuksi kävimme muutamassa kaupassa Garmisch-Partenkirchenissä. Ostin kokonaista yhden paidan tuliaisten lisäksi. Seuraavana päivänä matkustimmekin jo kotiin. Mukava pikku reissu kahdestaan. Näitä saa tulla lisääkin.


2 kommenttia:

  1. Huikeat kuvat! On siinä aika paljon hyviäkin puolia, kun lapset kasvaa. Pääsee esim. kahdestaan reissuun.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huikeat oli maisematkin! Näitä on kiva muistella. Niinhän se on monen elämän muutoksen kanssa, että jos jotain menettää, niin jotain muuta tulee tilalle.

      Poista