lauantai 15. elokuuta 2015

Hautausmaakierroksella

Hautausmaa ei ehkä ole käyntikohteena kaikkien mieleen, mutta minä olen aina ollut kiinnostunut niiden surumielisestä tunnelmasta ja tarinoista, joita hautakiviin kätkeytyy. Pelkästään kiviä lukemallakin saa selville monta asiaa, vainajan iän, ehkä kuolinsyyn, joskus kuvalla varustetusta kivestä myös, miltä vainaja on näyttänyt.


Tällä viikolla toteutui viimein suunnitelmani käydä jollain hautausmaakierroksella. Läntisen hautausmaan oppaana toimi Sinikka Koskinen ja kuten olin etukäteen arvellutkin, oli yleisön keski-ikä korkeahko. Kaikki olimme myös naisia, kuinkas muuten.

Oppaalla oli monta mielenkiintoista tarinaa kerrottavana. Aloitimme kappelin edestä. Kappeli toimi alunperin kirkkona, jota kutsuttiin Metsäkirkoksi sijaintinsa vuoksi. 


Kosti Ahosen haudan jälkeen vierailimme Savolaisen sisarusten haudalla. Perheen äiti joutui jättämään neljä lastaan keskenään kotiin ollessaan itse töissä. Launeella sijainneessa kodissa syttyi tulipalo. Kun äiti palasi töistä, oli palokunta paikalla eikä mitään ollut enää tehtävissä. Nuorimmat lapset olivat kaksivuotiaat kaksoset, muut kolme- ja neljävuotiaita. Nykypäivänä ei onneksi työssäkäyvän äidin tarvitse jättää lapsiaan selviämään yksin.


Toinen lasten hauta, joka kosketti oli Tsunamissa kuolleiden sisarusten hauta. Hautakivessä on tyttöjen valokuvat ja kiven päällä istuu kaksi pientä lintua. Mieliin palasi elävästi Tapaninpäivä kymmenen vuotta sitten ja se epäuskoinen apeus, joka vallitsi pitkään tapahtuman jälkeenkin.


Läntisellä hautausmaalla on vain harvoja sukuhautoja, sillä hautausmaalle saa pääsääntöisesti perustaa vain kahden hengen hautoja. Poikkeuksena on muun muassa Marolan suvun hauta. Marolan tila on ollut Lahden kylän kantatiloja. Yli- ja Ali-Marolan talot sijaitsivat torin tienoilla ennen Lahden kylän paloa 1877.





Lahden seurakuntien ylipuutarhurina toimi aikoinaan Vilho Valento, jonka ansiota on myös Läntisen hautausmaan ulkoasu. Valennon mielestä hautausmaan ei kuulunut kuvastaa vainajien varakkuutta. Hän oli joskus sanonut, että hautakiviähän nousee maasta joka kerta, kun hautaa kaivetaan. Niinpä Vilho Valennon hautakivi on peräisin maasta haudan kohdalta.

Monta muutakin tarinaa kuulimme, muun muassa autoilijasta, joka halusi hautansa tien kohinan äärelle. Mutta kannattaa mennä itse kierrokselle. 




3 kommenttia:

  1. Nuo luonnonkivistä tehdyt hautakivet ovat varmaan kauniimpia hautakiviä mitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonkivi hautakivenä saisi minusta rauhassa jopa jäkälöityä ja sammaloitua. Ainakin jos teksti on kirjoitettu erilliseen metallilaattaan eikä kaiverrettu kiven pintaan. Sellainen pehmeä sammalpeitteinen kivi olisi kaunis. Ja kukkina voisi kivellä kasvaa kivikkokasveja tai vanamoa.

      Poista
    2. Totta. Sammaleiset kivet ovat kauniita.

      Poista