lauantai 27. helmikuuta 2016

Vanhoja käsitöitä: jumppapussi

En muista tarkalleen, millä luokalla jumppapussi on ommeltu, mutta koska kolmannella luokalla oli vain puoli vuotta tekstiilikäsitöitä (ja puoli vuotta teknisiä töitä) , epäilen, ettemme olisi ehtineet vielä siinä ajassa jumppapussiin asti. Joten arvelen, että työ on neljänneltä tai viidenneltä luokalta. Kuvio on tehty perunapainannalla. Suorakaiteen muotoa käyttäen olen tehnyt siilin ja alle raidan markkeeraamaan maata. Siili onnistui hyvin, mutta maantietä esittävä suora raita pylpyröiden välissä ei oikein onnistunut. Pussi suljetaan kaksivärisellä itsetehdyllä nyörillä.


Jostain kumman syystä pisimmät saumat on tehty käsin hitaasti ja tunnollisesti kituuttamalla. Taisi olla tarkoitus oppia aivipistoja.


Pakko myöntää silti, että sauma on hieno oikealta puolelta. Mutta ei ihme, ettei lukuvuoden aikana valmistunut kovin montaa työtä.


Vaikka moni koulutyö oli hyvin opettajaohjailtu ja kaikki tekivät tismalleen samanlaiset työt samaan tahtiin, ei koulukässä onnistunut kuitenkaan tappamaan käsityöintoa minussa. Mutta mielestäni käsityöpaloni on syntynyt kodin – ei koulun – ansiosta: äiti teki paljon vaatteita itse ja antoi aina tehdä ja kokeilla kaikkea, jopa ommella ompelukoneellaan. Sain myös kankaita ja lankoja kaikkeen, mitä halusin tehdä. Hän itse kun oli joutunut omassa lapsuudessaan tyytymään äidiltään tähteeksi jääneisiin tilkkuihin.

Onko teillä vielä kouluajoilta säästyneitä käsitöitä? Ja mikä fiilis on jäänyt kässätunneista?

4 kommenttia:

  1. Ihastuttava pussukka! Minä aloin tehdä innolla käsitöitä vasta lukiossa. Peruskoulussa en ollut kovin taitava niiden kanssa. Ompelukone junnassi kiinni ja kiinnostus oli jossain aivan muualla :). Nykyään pidän neuloimesta ja virkkaamisesta, mutta edelleen täytyy kerätä voimia jos jotain täytyy ompelukoneella ommella :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvät välineet edesauttavat kyllä käsityöintoa. Muistan, kun minulla oli edellinen ompelukone siinä kunnossa, että se teki enemmän sotkua ja solmua kuin siistiä saumaa. Ei kyllä kiinnostanut tehdä sillä oikein mitään. Muutama vuosi menikin niin, että lähinnä lyhentelin housunlahkeita.

      Poista
  2. Mikä aarre!<3 Hieno postaus! Eipä taida käsitöitä löytyä, sekä itsellä, että vanhemmilla liian monta muuttoa takana.:( Joitakin töitä muistan tosi selvästi, erityisesti ensimmäinen neuletyö kolmannelta (!) luokalta on jäänyt mieleen. Harmi, ettei sitä löytynyt mummon jäämistöstä. Käsityöopet oli yläastetta lukuunottamatta kauheita nipoja, ja kankaat naurettavia, esim. lakankangasta vaatteisiin. Nykyään teen niin harvoin käsitöitä, mutta olen aina ollut siinä ihan hyvä ja tykännyt, opettajista huolimatta.:D Yritän muistaa tämän työssäni! Mutta olen kyllä kauhean huolissani nykylasten vähenevistä kädentaidoista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Harmi kyllä, jos kaikki on mennyt. Minulla on jopa alakoulussa tehdyt villasukat tallella ja olen niitä käyttänytkin ihan viime vuosiin asti. Nyt niissä alkaa näkyä kantapäissä niin paljon käytön jälkiä, että ajattelin siirtää ne pois käytöstä muistojen laatikkoon. Minäkin muistan, miten ommeltiin epäkäytännölliset yöpaidat: malliltaan kapeat ja joustamattomasta puuvillakankaasta tehdyt. Ja yksi paita oli paksusta, paremmin pöytäliinakankaaksi sopivasta kankaasta tehty: hihat "seisoivat" päällä. :´D Käsityötaidossa taitaa olla niin kuin monessa muussa: iso osa ei tee ollenkaan, vähemmistöstä löytyy sitten niitä, jotka oppivat jo kotona tekemään vaikka mitä.

      Poista